Suomalaiset keräävät metsämarjoja vuosittain kymmeniä miljoonia kiloja. Mutta kelpaavat marjat muillekin. Keräämättä jäävät marjat eivät suinkaan mätäne metsiin, vaan niillä herkuttelevat etenkin monet nisäkkäät ja linnut.

Viljelemme tyrniä ja vuosittain osa marjasadosta jää korjaamatta. Yllättävää kyllä marjat eivät kelpaa erityisen hyvin linnuille vaan vielä seuraavana keväänä niitä on puskissa melko paljon tallella. Minkähän takia tyrnimarja ei kiinnosta lintuja samalla tavalla kuin pihlajanmarjat? Onko niiden ravintosisältö huonompi vai ovatko ne vain liian väkeviä lintujen makuun?

Kotimaisten marjojen tiedetään tepsivän moneen vaivaan.

Mustikan lisäksi myös muissa tummissa marjoissa riittää kerättävää. Vielä ehtii poimia talteen variksenmarjaa, riekonmarjaa ja juolukkaa.

Mustikan, puolukan ja suomuuraimen satoja on ennustettu ja tilastoitu jo yli 20 vuotta.

Mustikan määrä on vähentynyt 1950-luvulta noin puoleen Suomen metsissä.

Juhannuksena voi paikoin kerätä jo piirakkamarjat.

Riekonmarjan sato on pieni, eikä sitä juuri hyödynnetä, mutta tutkijoiden kiinnostus on herännyt. Tiedetään, että riekonmarjassa on vähän sokereita mutta poikkeuksellisen paljon syaniidi-3-O-arabinosiidi-nimistä antosyaania.

Variksenmarja sen sijaan on tyrnin tapaan tuulipölytteinen ja siksi sadoltaan vakaa. Se on myös Suomen kolmanneksi runsain marja heti mustikan ja puolukan jälkeen.

Juolukassa on runsaasti niin sanottuja flavonoleja, etenkin kversetiiniä, jonka on huomattu vaikuttavan ehkäisevästi muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin.

Puolukan kaltaiset matalat ja ikivihreät kasvit yhteyttävät ongelmitta hangen alla.