Kävelen hiljalleen, äänettömästi, puoliksi umpeenkasvaneella polulla Sipoossa. Hiljainen syksyinen aamupäivä, viime viikon perjantai. Taivaalle noussut aamusumu pehmentää valon. Yhtäkkiä joku katsoo minua suoraan silmiin aivan edessäni.
Asun omakotitalossa, jonka tontti on louhikkoinen. Sinne on pesiytynyt supikoira. Onko supikoira vaaraksi siileille? Ainakin viime kesänä siilejä oli perin vähän.
Odottelin kieli pitkällä karviasmarjojen kypsymistä puutarhassani. Pettymys olikin suuri, kun kaikki juuri kypsyneet marjat hävisivät pensaastani yhtenä yönä. Kuka tai mikä kävi varkaissa?
Meillä oli Somerolla entisen navetan alla supiperhe. Pentuja oli laskujemme mukaan ainakin yhdeksän. Aluksi pennut olivat kovin arkoja, mutta tottuivat päivän mittaan meihin, varsinkin kun veimme niille murskattua perunaa syötäväksi. Seuraavana päivänä pentue oli hävinnyt. Oliko emo vaihtanut pesäpaikkaa vai olivatko pennut äkkiä itsenäistyneet?
