100 päivää luonnossa -sarja esittelee havaintoja luonnosta 100-vuotiaan Suomen juhlavuoden ajan. Sarjan seitsemännessä osassa tutustumme talvisinkin tavattavaan metsien kruunupäähän hirveen.
Hirvet kuvattuna Tenojoen varressa lähellä Nuorgamia talvella 2008. Kuva: Samuli Haapasalo
Teksti: Samuli Haapasalo
7/100
Olen joskus ihmetellyt, miten niinkin suuri eläin kuin hirvi voi pärjätä kylmän talvemme yli. Paukkuvat pakkaset, paksu hanki – molemmat edelleen idässä ja pohjoisessa – kylmä viima, sateet, jää, lyhyet päivät jne. eivät ole ihan pieniä vastuksia. Vaan hyvinpä pärjää. Hieno, komea eläin. Mutta sen kanta oli sata vuotta sitten metsästetty sukupuuton partaalle, pienimmät arviot jäivät kymmeniin yksilöihin syrjäisimmissä erämaissa. Myös kannan nopea elpyminen kertoo osaltaan hirven sopeutumisesta oloihimme. Metsästä löytyy eine ja metsä antaa suojaa.
Pitkillä jaloillaan hirvi sopeutuu paksuunkin hankeen. Sen ei tarvitse päästä kuopimaan jäkälää hangen läpi. Nuorten puiden ja pensaitten kasvustot ovat helpommin saatavilla ja karva pitää kylmän loitolla. Ainoat uhkat ovat kunnon susilauma, joskus voi karhukin yllättää, siis luonnollista kiertokulkua. Viimeisten vuosikymmenten aikana hirven levinneisyys on noussut yli Tunturi-Lapin ja tunturilaaksojen koivikoita myöten aina Jäämerelle saakka.
Varovainen hiihto- tai kävelylenkki hirvelle sopivassa maastossa voi johtaa sen jäljille. Jos lunta on sen verran, että oppii hirvien oleskelu- ja ruokailupaikat ja kulkureitit, voi päästä tarkkailemaan näitä hienoja eläimiä. Hirvi näkee sinut, vaikket sinä näkisikään sitä!
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuvaa mielellään lintuja ympäristössään sekä niiden kevät- ja syysmuuttoa, maisemia, miljöitä ja tunnelmia.
Julkaisee havaintojaan luonnosta Suomi 100 -juhlavuoden ajan. Kuva: Pekka Nurminen
Jotenkin kaikki kohtaamiset lapinpöllön kanssa ovat kovin mieleenpainuvia, tunnelmallisia. Pöllön äänetön lento, tuijottavien silmien päättäväisyys, iso pyöreä pää ja koristeelliset naamakuviot luonnehtivat mitä aidointa metsien lintua – aika harvalukuista.