Edessä on pimeä tulevaisuus, jos monimuotoisuuskriisiin ei puututa
Elinympäristöjen heikentyminen ja luonnon monimuotoisuuden romahdus ovat vakava uhka ihmiskunnalle ja vaikuttavat haitallisesti jo kahteen viidestä ihmisestä maailmassa.
Päärynän pölytystä Sichuanissa. Kiinassa on mehiläisten puutteessa alettu pölyttää hedelmä-puita käsityönä. Kuva: Eric Tourneret
Elinympäristöjen heikentyminen ja luonnon monimuotoisuuden romahdus ovat vakava uhka ihmiskunnalle ja vaikuttavat haitallisesti jo kahteen viidestä ihmisestä maailmassa. Vuoteen 2050 mennessä ympäristöjen heikentyminen yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa lisää yhteiskunnallista epävakautta ja konflikteja, ja johtaa 50–700 miljoonan ihmisen massapakolaisuuteen.
Viljelysmaiden tuotantokyky laskee 10 prosenttia, paikoin jopa 50 prosenttia, kun samalla väestö kasvaa 30 prosenttia. Elinympäristöjen menettämisestä johtuvat kustannukset kohoavat yli kymmenykseen globaalista bruttokansantuotteesta.
Yli kolmannes maapallon maapinta-alasta on maatalouden käytössä. Vajaa neljännes on säästynyt merkittäviltä ihmisvaikutuksilta. Vuoteen 2050 mennessä tämä pinta-ala kutistuu alle 10 prosenttiin. Rajuimmin on hävitetty kosteikkoja ja soita, joista 87 prosenttia on tuhottu.
Elinympäristöjen tuhoaminen kiihtyy, ja ajamme planeettaa kohti kuudetta massasukupuuttoa. Projektioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä maailman monimuotoisuudesta 38–46 prosenttia menetetään. Näin kertoo tuore maailman elinympäristöjen tilaa koskeva arviointiraportti.
Raportin laati hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES, Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services) monitieteinen asiantuntijaryhmä kolmen vuoden aikana. Maaliskuussa 129 hallitusta hyväksyi raportin. Vuonna 2012 perustettu IPBES toimii YK:n yhteydessä eräänlaisena ilmastopaneelin pikkusiskona. Suomi on IPBES:in jäsen, ja Suomessa toimii kansallinen Luontopaneeli.
Kaikki edellä esitetty on seurausta erittäin korkean kulutuksen elämäntyylistä Suomen kaltaisissa kehittyneissä maissa sekä globaalista väestönkasvusta.
Kulutusvalintojen ympäristövaikutukset jäävät piiloon, koska kauppa on globaalia, ja kulutus ja tuotanto on eriytetty eri puolille maapalloa. Haittojen tekeminen näkyviksi on avain kestävämpään kulutukseen. Yksi tehokas keino tähän olisi, jos ympäristöhaittojen kustannukset sisällytettäisiin kuluttajahintoihin.
Syntyvyyden romahduksen aiheuttamasta kohusta huolimatta Suomenkin väestö kasvaa tasaisen tappavasti osin maahanmuuton seurauksena. Kun väestönkasvu on uhka ihmiskunnalle, synnytystalkoisiin kannustus ja katastrofiuutisointi lapsikadosta on lyhytnäköistä kansallista itsekkyyttä.
Elinympäristöjen heikentämisen välttäminen on edullisin keino monimuotoisuuden häviämisen estämiseen. Elinympäristöjä voidaan myös ennallistaa, jolloin hyödyt ovat keskimäärin kymmenen kertaa kustannuksia korkeammat.
Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin ympäristösopimuksiin. Jos sopimusten tavoitteet saavutettaisiin, meillä olisi erinomaiset mahdollisuudet estää elinympäristöjen heikentyminen ja monimuotoisuuden häviäminen sekä rajoittaa ilmaston muutosta. Suomen päättäjien on korkea aika alkaa toimia ympäristösopimusten edellyttämällä tavalla. Sopimusten täyttäminen vaatii välitöntä satojen miljoonien vuotuista investointia elinympäristöjen suojeluun ja ennallistamiseen.
Kirjoittaja: Janne Kotiaho Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ekologian professori, yksi IPBES:in raportin pääkirjoittajista sekä kansallisen Luontopaneelin jäsen.
Vahtikoira-palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Mihin ihmiskunnan toiminta maapallollamme johtaa? Jos monimuotoinen elämä jatkaa tuhoutumistaan, se on ihmiskunnankin loppu. Vai pitäisikö jaksaa uskoa, että ihmisellä riittää älyä estää katastrofi?
On kevät 2011. Normaalisti satakielten taiturointi soi tähän aikaan joka pusikossa. Mutta nyt laulua ei kuulu. On niin hiljaista, että tiedotusvälineetkin kiinnostuvat.
