Odottelin kieli pitkällä karviasmarjojen kypsymistä puutarhassani. Pettymys olikin suuri, kun kaikki juuri kypsyneet marjat hävisivät pensaastani yhtenä yönä. Kuka tai mikä kävi varkaissa?
Kuva: irma / ikkunasuomenluontoon.fi
Teksti: Matti Helminen
Odottelin kieli pitkällä karviasmarjojen kypsymistä puutarhassani. Pettymys olikin suuri, kun kaikki juuri kypsyneet marjat hävisivät pensaastani yhtenä yönä. Kuka tai mikä kävi varkaissa?
Tekotapa viittaa vahvasti marjoista kiinnostuneeseen nisäkkääseen. Rastaat eivät juurikaan syö karviaisia varsinkaan, jos herukoita on saatavilla. Sitä paitsi olisitte varmaan nähnyt rastaita pensaan kimpussa varhaisten aamuyön tuntien jälkeenkin.
Marjavaras oli todennäköisesti supikoira, joka oli löytänyt pensaan ehkä jo aiemmin, mutta napsinut silloin vain muutaman marjan. Kohtalokkaana yönä supikoiraemo saattoi tuoda paikalle pentunsakin, ja silloin marjojen kohtalo oli sinetöity. Vähemmän todennäköistä on, että asialla olisi ollut mäyrä, kettu tai jopa karhu, jotka kaikki kyllä varmaan antaisivat karviaisille niille kuuluvan arvon.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Matti Helminen vastasi Kysy luonnosta -palstan lukijoiden kysymyksiin vuosina 1985-2015. Helmisen vastausaluetta olivat nisäkkäisiin liittyvät kysymykset.
Kovakuoriset, maukkaat karviaiset kypsyvät parhaillaan piikikkäiden oksiensa lomassa. Herukoihin kuuluvaa karviaista viljeltiin runsaasti, jopa enemmän kuin herukoita, Euroopassa keskiajalta aina 1900-luvulle.
Asun omakotitalossa, jonka tontti on louhikkoinen. Sinne on pesiytynyt supikoira. Onko supikoira vaaraksi siileille? Ainakin viime kesänä siilejä oli perin vähän.
Meillä oli Somerolla entisen navetan alla supiperhe. Pentuja oli laskujemme mukaan ainakin yhdeksän. Aluksi pennut olivat kovin arkoja, mutta tottuivat päivän mittaan meihin, varsinkin kun veimme niille murskattua perunaa syötäväksi. Seuraavana päivänä pentue oli hävinnyt. Oliko emo vaihtanut pesäpaikkaa vai olivatko pennut äkkiä itsenäistyneet?