Olen ihaillut kangasperhosen siipien alapinnan loistavan vihreää väriä. Miksi vihreitä perhosia on niin vähän?
Kuva: Harju / ikkunasuomenluontoon.fi
Teksti: Kauri Mikkola
Olen ihaillut kangasperhosen siipien alapinnan loistavan vihreää väriä. Miksi vihreitä perhosia on niin vähän?
Hyvä kysymys. Kun ympärillä on niin paljon vihreää kasvillisuutta, vihreä olisi tehokas suojaväri.
Perhosten värejä on kahdenlaisia: rakennevärejä ja pigmenttivärejä. Rakennevärejä syntyy siitä, että perhossiiven suomut ovat kaksinkertaisia ja niissä on sisällä monenlaisia rakenteita, pysty- ja vaakavanteita, välipohjia ja seinämiä.
Fysikaalisia ilmiöitä, jotka aiheuttavat värejä, ovat valon hajoaminen tai taipuminen tai valoaaltojen interferenssi (yhteisvaikutus). Vaikkapa kaaliperhosen valkeahko väri johtuu valonsäteiden hajoamisesta kaikkiin suuntiin. Interferenssiä taas on sinisiipien ja häiveperhosen siivissä.
Kangasperhosen (kuvassa) siipien alapinnan erikoinen syvän vihreä väri johtuu valon kolmiulotteisesta taipumisesta siipisuomujen sisällä olevan ”jyväsmosaiikin” kunkin osan verkkomaisessa rakenteessa. Se lienee ainutlaatuinen saavutus perhosilla.
Vihreä pigmentti taas on erittäin vaikean fysiologian takana. Sitä on vain joissakin lajeissa ja tavallisesti vähän, mutta on yksi poikkeus: isomittarin alaheimossa Geometrinae miltei kaikki lajit ovat vihreitä (maailmanlaajuisesti 200 sukua ja 2300 lajia, meillä 7 sukua ja 8 lajia). Sukujen yhteisenä piirteenä on, että niiden lajien pääasiallinen siipipigmentti on lehtivihreäjohdannaista, joka ei ole klorofylli a eikä klorofylli b.
Joskus vihreää väriä syntyy pigmenttien sekoittumisesta. Sopivia osasia ovat sappiväriaine biliverdiini ja keltainen karotenoidi.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Kauri Mikkola vastasi lukijoiden kysymyksiin vuosina 1985–2014. Mikkolan osa-alueella olivat kysymykset, jotka liittyvät selkärangattomiin, matelijoihin ja sammakkoeläimiin.
Huippuhyvän perhoskesän myötä yhä useampi mökkiläinen kohtaa Etelä-Suomen metsäteillä ison, sinistä säihkyvän siivekkään. Häiveperhonen ja pikkuhäiveperhonen ovat uusia tulokkaita, jotka runsastuvat vauhdilla.
Tänä vuonna leuto talvi on vaikuttanyt myös perhosiin, sillä vuoden ensimmäinen suruvaippa nähtiin lennossa Tohmajärven Onkamossa lauantaina 4.1.2014. Suruvaippa (Nymphalis antiopa) on varsinkin Suomen etelä- ja keskiosissa tavattu päiväperhonen, jonka tähän aikaan pitäisi kuitenkin olla jo talvehtimassa.
Viime viikonlopun ja alkuviikon aurinkoiset säät ovat saaneet kevään ensimmäiset hyönteiset liikkeelle. Koko eteläisen Suomen alueella on ilmoitettu tavanomaista runsaammin ensihavaintoja nokkos- ja sitruunaperhosten sekä kekomuurahaisten lisäksi myös muutamasta seitsenpistepirkosta.