Suomen Luonnon sieniasiantuntija, nokialainen sienikirjailija Lasse Kosonen päivitti sienitilanteen: Sikurirousku on vuoden hitti, herkkutattien toinen sato on tulossa ja myös mustavahakkaitten aika on ovella.
Suomen Luonnon sieniasiantuntija, nokialainen sienikirjailija Lasse Kosonen päivitti sienitilanteen: Sikurirousku on vuoden hitti, herkkutattien toinen sato on tulossa ja myös mustavahakkaitten aika on ovella.
Kososen mukaan loppusyksyn kerätyintä sienilajia suppilovahveroa on voinut poimia poikkeavan varhain jo heinäkuun puolivälistä alkaen, ja nyt niitä on metsissä runsaasti.
Sen sijaan keltavahveroiden eli kantarellien sato on jo hiipumaan päin vaikka vielä heinäkuun lopulla niitä oli todella paljon. Samoin on herkkutattien laita: ensimmäinen sato tuli ja meni, mutta toista satoa odotellaan. Tatteja on Kososen mukaan ollut ylimalkaan varsin niukasti.
Haperoita ja rouskuja on sienimailla ollut myös melko vähän, mutta esimerkiksi sikurirouskua, viime aikojen suosikkisientä on ollut ylenmäärin.
”Sikurirouskua voisikin luonnehtia tämän vuoden hitiksi, koska monet ovat sanoneet tutustuneensa siihen nyt ensimmäistä kertaa”, Kosonen sanoo.
”Mustavahakkaat ovat vasta tulossa, vaikka niitäkin on jo saatu.”
Tämän sienikauden erikoisuuksiin kuuluu, että mäntykankaillakin on ollut hyvin sieniä, vaikka usein niille on kannattanut kavuta vasta sesongin loppuvaiheessa.
”Parhaat sienisadot on saatu ja saadaan kuitenkin kosteapohjaisista kuusikoista”, asiantuntija vinkkaa.
Alueellisesti tarkasteltuna sieniä on hyvin Itä-Suomessa ja myös itäisellä Uudellamaalla. Länsi-Suomessa sieniä on vähemmän mutta kuitenkin kohtalaisesti, samoin kuin esimerkiksi Pirkanmaalla. Pohjois-Suomessa on puolestaan ollut runsaasti matsutakea (männyntuoksuvalmuskaa), jota etenkin japanilaiset himoitsevat.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Kirjoitan, toimitan ja hoidan Kysy luonnosta -kirjeenvaihtoa. Sydäntä lähellä ovat kasvien ja eläinten vuorovaikutus sekä eläinten käyttäytyminen. Uskoisin olevani myös luonnon sitkeä puolustaja ja tulistun luonnon turmelemisesta.
Usein täpötäyttä vahverokoria peratessa huomaa kuitenkin myös omituisia pikkusieniä, jotka joustavat sormien välissä kuin nallekarkit. Ne ovat rustonupikoita – eivät juuri myrkyllisiä mutta eivät toisaalta kelpaa ruokasieniksikään. Erota toisiaan muistuttavat sienet.
Kukapa olisi arvannut että suppilovahvero oli vielä 1970-luvulla melko tuntematon suomalaisten sientenkerääjien keskuudessa? Vaikka jo Toivo Rautavaaran väitöskirjassa v. 1947 se mainitaan maultaan herkullisemmaksi kuin yleisesti tunnettu keltavahvero, vasta Mauri Kohosen kirjat nostivat ”suppiksen” yleiseen tietoisuuteen. Sillä on monia ominaisuuksia hyvälle, kerättävälle ruokasienelle.
