Monia uittojokia on entistetty. Mikä on tulos, ovatko taimenet löytäneet uudelleen kunnostetut kosket ja alkaneet kutea niissä?
Kuva: Pro Kala
Teksti: Harri Dahlström
Monia uittojokia on entistetty. Mikä on tulos, ovatko taimenet löytäneet uudelleen kunnostetut kosket ja alkaneet kutea niissä?
Virtavesien muokkaaminen uitolle sopivammiksi merkitsi suurta myllerrystä vesiluonnossamme. Koskialueita perattiin ja räjäyteltiin ränneiksi. Latvavesien lammet ja pikkujärvet padottiin tulvavesien talteenoton vuoksi. Vesi laskettiin sitten uomaan uiton alkaessa. Viime vaiheessa purot muutettiin kaivinkoneilla suoriksi ja sileiksi uomiksi. Uittoyhdistykset olivat voimatekijöitä, joiden toimintaa ei aikoinaan paljon kahlehdittu, mutta vesilainsäädäntö alkoi vähitellen koskettaa niitäkin. Tarkoituksena oli jopa, että uiton loputtua uomastot palautetaan luonnontilaan.
Nähtävästi uittoyhdistykset saivat rahavaransa loppumaan ajoissa. Valtio eli vesiviranomaiset ovat vähitellen kunnostaneet uomia, paikoin jopa useampaan kertaan. Tulokset ovat olleet hyvin vaihtelevia, sillä kunnostustyö ei ole vain kivien siirtämistä takaisin. Sivu-uomat on tehtävä tuottaviksi lisääntymisalueiksi, kutusoraikkoja on rakennettava ja tietysti suojaava ja tuotantoa ylläpitävä kasvillisuus ja eläimistö on saatava takaisin. Luonnonmukaisuuteen pyrkivä tietämys on jatkuvasti kasvanut, ja näin myös tuloksia on saatu.
Pikkupurojen taimenkannat ovat monin paikoin elpyneet, ja toisaalla on saatu kotiutettua vanhoihin uomiin uudet kannat istutuksin. Muun muassa Metsähallitus on avannut tällaisille alueille kalastuspaikkoja. Jossakin tosin istukkaana käytetty tulokaslaji – puronieriä – on levittäytynyt ja vallannut tilaa purotaimenelta.
Järvi- ja meritaimenet tulisi saada vaeltamaan ja palaamaan kunnostetuille alueille kutemaan. Ennen kaikkea niiden poikasten olisi kyettävä löytämään kunnostetuilta alueilta kahdeksi–neljäksi vuodeksi sopivat kasvuympäristöt vaelluskoon saavuttamiseksi. Nämä vaiheet – siis onnistunut vaellus ja onnistunut vaelluspoikaseksi kasvu – ovat monin paikoin vielä pullonkauloja. Niiden ratkominen edellyttää koko vaellusalueen käsittävää yhteistyötä kuten kalastuksen ohjailua, mahdollisia rauhoituksia nousuväylillä ja lisääntymisalueilla. Tämähän ei ole helppoa, kuten merialueen meritaimenten ja merilohen kantojen palauttamistuskat osoittavat.
Oman suuren haittansa koko hommalle aiheuttaa vesien laadun heikkeneminen. Veden laatu saattaa muun muassa mereen laskevissa joissa olla todella heikko esimerkiksi metsäojitusten, turvetuotannon, hajakuormituksen ja kaukokulkeutumisen seurauksena. Taitavinkaan kunnostus ja kalakantojen palautus ei voi onnistua, jollei joen veden laatua ole ensin saatu kuntoon. Siis paikoin on onnistuttu, mutta hyvin paljon on vielä tekemistä.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Luonnonlohia on meillä enää kahdessa joessa. Muut on tuhottu vesivoiman rakentamisella. Kun Tornionjoen ja Simonjoen lohet vaeltavat merelle, ne menevät samoihin parviin. Ammattikalastaja ei voi erotella, kalastaako hän uhanalaista Simon lohta vai paremmin voivaa Tornionjoen lohta. Simojokeen nousi koko viime kesänä vain kourallinen lohia.
Lauri Asanti kuvasi taimenia, jotka turhaan yrittävät nousta padon kohdalta Vantaanjokeen. Padon purkamista on ehdotettu, sillä se tuottaa vesivoimaa häviävän vähän.
Imatralle on rakennettu lähes kilometrin mittainen puro, jonka avulla halutaan elävöittää entuudestaan tunnettua matkailumaisemaa ja parantaa Vuoksen uhanalaisen taimenkannan lisääntymismahdollisuuksia.
