Parhaillaan kiihkeimmillään olevat rupikonnien kutupuuhat alkavat heti horroksen jälkeen, jolloin konnat matkaavat jo aiemmilta keväiltä tuttuun lisääntymispaikkaansa. Yhtä naarasta kohti on monta kosijaa, kuten kuvasta näkyy; siinä on yksi naaras alimmaisena, loput ovat koiraita.
Kuva: Lisse Tarnanen
Teksti: Johanna Mehtola
Parhaillaan kiihkeimmillään olevat rupikonnien kutupuuhat alkavat heti horroksen jälkeen, jolloin konnat matkaavat jo aiemmilta keväiltä tuttuun lisääntymispaikkaansa. Yhtä naarasta kohti on monta kosijaa, kuten kuvasta näkyy; siinä on yksi naaras alimmaisena, loput ovat koiraita. Rupikonnanaaras laskee munansa lampiin ja järvenlahtiin, ei kuitenkaan aivan mataliin vesiin. Munat ovat kolmesta kuuteen metriä pitkissä nauhoissa, joita on aina kaksi rinnakkain. Koiras laskee siittiöt näiden kutunauhojen päälle. Jopa 2000–7000 munaa sisältävät nauhat naaras kieputtelee vesikasvien lomaan.
Poikaset kuoriutuvat 8–12 vuorokauden kuluttua. Maailman vanhin tunnettu rupikonna oli 54 vuotta, mutta luonnossa ne elävät harvoin kymmentä vuotta pidempään.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Sammakot ja rupikonnat ovat parhaillaan kosionmatkallaan. Ne taivaltavat talvehtimispaikoiltaan kohti perinteisiä kutupaikkojaan horroksesta kankein koivin ja ovat suuressa vaarassa jäädä ihmisten jalkojen ja pyörien alle.
Olen pyytänyt lahnoja pian 50 vuotta. Joka vuosi lahnat tulevat kudulle kolmessa erässä. Ensimmäinen partti tulee heti hauenkudun jälkeen, toinen tuomen kukinnan aikoihin ja kolmas juhannuksen tienoilla. Pysyvätkö eri aikoina kutevat lahnat omina kantoinaan?
Sain huhtikuun lopulla merestä 2,5-kiloisen kirjolohen, jossa oli mätiä. Mäti oli juoksevaa, voimakkaan väristä ja hyvää mutta liha pehmeää ja harmaata. Johtuuko lihan huono laatu mädistä? Onnistuuko kirjolohen kutu meillä? Missä se kutee?