Asun omakotitalossa, jonka tontti on louhikkoinen. Sinne on pesiytynyt supikoira. Onko supikoira vaaraksi siileille? Ainakin viime kesänä siilejä oli perin vähän.
Kuva: Jacek Zapala / WC
Teksti: Ilkka Koivisto
Asun omakotitalossa, jonka tontti on louhikkoinen. Sinne on pesiytynyt supikoira. Onko supikoira vaaraksi siileille? Ainakin viime kesänä siilejä oli perin vähän.
Supikoira on Suomessa viitisenkymmentä vuotta asustanut uudistulokas, siili on vanhempaa perua. Supikoirien määrä on kasvanut niin suureksi, että jos niistä olisi merkittäväksi siilikannan harventajaksi, sen olisi pitänyt jo näkyä.
Kaarina Kauhala on tutkinut supikoiraa sen ”ytimiä ja munaskuita myöten”. Hänen mukaansa siilien osuus supikoiran ravinnossa on olematon. Keskustelimme asiasta puhelimessa ja totesimme, ettei supikoira taida tohtia edes yrittää ottaa siiliä hengiltä, mutta saattaa hyvinkin ottaa eineekseen yliajetun siilin maantieltä.
Ketun ja mäyrän ravinnossa siilillä on joltinenkin osuus niillä seuduilla, joissa piikkiturkki on runsaslukuinen. Kettu ja mäyrä pystyvät tappamaan siilin, joskin on ilmeistä, että niiden on temppu opeteltava ja tämä opintie voi alkuun olla kivulias.
Siilien vähyys kesällä 1999 johtui erittäin todennäköisesti siitä, että siilit joutuivat poikkeuksellisen pitkään jatkuneen kuivuuden takia hakeutumaan tavallisilta asuinsijoiltaan kosteina säilyneisiin paikkoihin, joissa vielä oli saatavilla niiden pääravintoa: lieroja, etanoita ja kookkaita hyönteisiä.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Kävelen hiljalleen, äänettömästi, puoliksi umpeenkasvaneella polulla Sipoossa. Hiljainen syksyinen aamupäivä, viime viikon perjantai. Taivaalle noussut aamusumu pehmentää valon. Yhtäkkiä joku katsoo minua suoraan silmiin aivan edessäni.
Olen rakentamassa siilille pesäpönttöä. Kannattaako sinne laittaa kuivia lehtiä ja heinää? Minkälaiseen paikkaan talvipesä sijoitetaan? Pitäisikö siiliä ruokkia syksyllä? Entäpä keväällä, milloin aloitan ruuan tarjoamisen?