Tutkijat väittävät, etteivät metsäkanalinnut vaella, mutta olen kahdesti nähnyt kairassa linjatöissä, kuinka idästä saapui suuri koppelotokka, eikä seuraavana päivänä lintuja näkynyt enää missään. Myös vanha kansa kertoi, että silloin tällöin idästä tuli iso lintutokka. Ja jos kairan linnut kertyivät suurtokaksi, ne lähtivät jonnekin eikä sen jälkeen kuukausiin tai vuoteen nähty yhtään lintua.
Kuva: Nimimerkki mre / ikkunasuomenluontoon.fi
Teksti: Seppo Vuolanto
Tutkijat väittävät, etteivät metsäkanalinnut vaella, mutta olen kahdesti nähnyt kairassa linjatöissä, kuinka idästä saapui suuri koppelotokka, eikä seuraavana päivänä lintuja näkynyt enää missään. Myös vanha kansa kertoi, että silloin tällöin idästä tuli iso lintutokka. Ja jos kairan linnut kertyivät suurtokaksi, ne lähtivät jonnekin eikä sen jälkeen kuukausiin tai vuoteen nähty yhtään lintua.
Vastaus riippuu siitä, mitä vaeltamisella ymmärretään. Kanalinnut eivät ole vaelluslintuja siten kuin esimerkiksi tilhet tai pähkinähakit, jotka harvoin toistuvien hyvien pesimäkesien jälkeen muuttavat massoittain satojen, jopa tuhansien kilometrien päähän.
Kanalinnuillakin on selviä kannanvaihteluja. Hyvien pesimävuosien jälkeen voi nähdä tavallista suurempia metso- tai teeriparvia, jotka saattavat lentää puiden latvojen yläpuolella.
1960-luvulla vastasin Eläinmuseossa kanalintujen siipimerkintätulosten kokoamisesta ja julkaisemisesta. Itärajan rajamiehet olivat tuolloin tärkeimmät merkitsijät, jotka auttoivat riistantutkijoita kanalintujen liikkeiden selvittämisessä. Pohjoisen kairatkin olivat silloin vielä pääosin tallella.
Siipimerkintätulosten perusteella todettiin, että koppeloiden keskimääräinen liikkuvuus merkintäpaikalta oli muutamia kymmeniä kilometrejä; ennätykset olivat 100 ja 200 kilometrin välillä. Koppelot liikkuivatkin selvästi pisimmälle. Sen jälkeen tuli teerikana, joka liikkui huomattavasti vähemmän. Metso- ja teerikukot olivat puolestaan uskollisia merkintäpaikoille. Merkityt linnut olivat nuoria, ja tulokset kuvastivatkin nuorten lintujen liikkuvuutta.
Kysymyksen koppelohavainnot selittyvät huippuvuosien nuorten lintujen liikkumisella. Ehkäpä sitäkin voidaan kutsua vaeltamiseksi. Sen tarkoituksena on tasoittaa lintukantaa levinneisyysalueen sisällä ja parhaassa tapauksessa, jos sopivaa elinympäristöä on tallella, jopa laajentaa levinneisyysaluetta.
Mutta kanalintujen tavallisiakin syys- tai talviparvia voi olla vaikea löytää. Talviset elinpiirit ovat laajat, ja linnut voivat siirtyä päivän aikana kilometritolkulla sopiville ruokailualueille. Paikallaan olevasta havainnoitsijasta voi näyttää siltä, että linnut ovat tyystin kadonneet.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
