Nodularia spumigena on yksi Itämeren sinilevälauttojen valtalajeista. Se tuottaa nodulariini-nimistä myrkkyä, joka vaurioittaa maksaa, joten kaikenlaista altistumista on syytä välttää.

Isokoskelo on sopeutunut erinomaisesti sukeltavaan elämäntyyliin. Näitä karaistuneita lintuja jää meille usein paljonkin talvehtimaan. Toisaalta isokoskelo on myös ensimmäisiä muuttolintujamme.

Lehtohepokatin löytäminen pihapensaasta on aina elämys. Komean näköinen ja kokoinen otus ei näyttäydy mielellään, ja sirityksen paikallistaminenkin on vaikeaa.

Koiranputki tuo alkukesään oman tunnelmansa.

Vaskitsa ei olekaan pelkkä vaskitsa. Uudet tutkimukset osoittavat, että yhden lajin sijasta niitä onkin Euroopassa neljä.

Kimalaiskuoriainen esittää pistiäistä välttyäkseen saalistajilta.

Siloneula on omituinen kala. Se huojuu pystyasennossa levään kiinnittyneenä ja sen koiras ”synnyttää”.

Keltamatara on matarakasveistamme värikkäin.

Liitäminen vaikuttaa kaikkeen luonnonsuojelumaskotin elämässä.

Sepelkyyhky jatkaa tuloaan kaupunkeihin. Nyt ne taas hautovat risupesissään puistoissa ja kadunvarsien puissa.

Vanha viljelykasvi humala on löytänyt uuden paikkansa puutarhojen koristekasvina.

Seisoin joitakin vuosia sitten pajukkoa, vadelmaa ja muuta matalaa kasvillisuutta puskevalla joutomaa-aukiolla Järvenpäässä. Toisella puolella näkyi pientaloasutusta, toisella laidalla kasvavasta sekametsästä raikasi moninainen linnunlaulu.