Tähän harakkaan törmäsin pari vuotta sitten myöhäissyksyllä Sipoossa. Lintu lensi edestäni kylätien yli ja pyrähti pihaniitylle.

Eräänä kesäiltana Lappajärvellä unohdin laiturille pienelle lautaselle pari saippuapalaa. Aamulla saippuat olivat hävinneet, mutta lautanen oli paikoillaan. Kuka vei saippuat? Lokki, varis, orava vai hikinen hauki?

Harakka kätki tiaisille tarkoitetun talipallon lumihankeen ja peitteli sen nokallaan. Päälle satoi vielä kymmenkunta senttiä lunta. Näin kuinka harakka pari viikkoa myöhemmin meni suoraan kätkölleen ja kaivoi sen esille. Kuinka se sen löysi? Haistoiko se sen?

Harakka kätki tiaisille tarkoitetun talipallon lumihankeen ja peitteli sen nokallaan. Päälle satoi vielä kymmenkunta senttiä lunta. Näin kuinka harakka pari viikkoa myöhemmin meni suoraan kätkölleen ja kaivoi sen esille. Kuinka se sen löysi? Haistoiko se sen?

Tämä urbaani duetto on monelle tuttu. Kiireinen kaupunkitalitintti on muuttanut yksinkertaisen ja mekaanisen säkeensä rauhallisesta ti-ti-tyystä referoituun ti-tyy -muotoon, jota lintunen alkaa laulella jo varhain kevättalvella. Harakka räkstättää menemään tuttuun tapaan eli käheästi ja epämusikaalisesti, ei järin kauniisti.

Laitumella märehtineen lehmän selkään lennähti harakka ja alkoi rassailla eläimen karvoitusta etsien punkkeja, hyönteisiä tai jotakin muuta syötävää. Pian oli lehmän kimpussa puoli tusinaa harakkaa. Elikko käänteli kaulaansa tyytyväisenä eikä ollut millänsäkään. Tapauksesta on jo kolme vuotta, enkä ole sen jälkeen moista nähnyt.

Kylällä on harakka, jolla on muutaman sentin mittainen pyrstöntynkä. Silti se lentää ihan hyvin. Mihin harakka tarvitsee pitkää pyrstöään?