Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua. Ut enim ad minim veniam, quis nostrud exercitation ullamco laboris nisi ut aliquip ex ea commodo consequat.
Teksti: Heikki Vasamies
Kuva: Anna Tuominen
Viime viikolla saatiin rannikollakin nauttia lumesta muutaman päivän ajan. Tilaisuus oli hyödynnettävä ja kaivettava pulkat esille. Tein myös tälle talvelle Etelä-Suomessa harvinaisen yöretken hiihtäen. Ilo katkesi loppuviikon runsaisiin vesisateisiin ja lämpöasteisiin.
Ilmastonmuutos uhkaa maailman arktisinta pöllölajia, tunturipöllöä, joka pesii Suomessa harvakseltaan. Kuva: Jorma Luhta / Leuku
Viikonloppuna poikkesin äänestysreissun ja Pihabongauksen lisäksi suolle.
Lumettoman talven ja lämpöasteiden etuja on, ettei marjastuskauden alkua tarvitse odottaa kevääseen. Suolta silmä poimi lumilaikkujen joukosta rahkasammalpedillä odottavia meheviä ja tummanpunaisia karpaloita lukemattoman määrän. Sormet seurasivat pian perässä.
Lumettoman talven ja lämpöasteiden etuja on, ettei marjastuskauden alkua tarvitse odottaa kevääseen. Suolta silmä poimi lumilaikkujen joukosta rahkasammalpedillä odottavia meheviä ja tummanpunaisia karpaloita lukemattoman määrän. Sormet seurasivat pian perässä.
Lumettoman talven ja lämpöasteiden etuja on, ettei marjastuskauden alkua tarvitse odottaa kevääseen. Suolta silmä poimi lumilaikkujen joukosta rahkasammalpedillä odottavia meheviä ja tummanpunaisia karpaloita lukemattoman määrän. Sormet seurasivat pian perässä.
Punaisena tuikkiva suo sai ihmettelemään, miten runsaasti vitamiineja ja polyfenoleja sisältävät terveyspommit ovat jääneet keräämättä, ovathan karpalon terveysvaikutukset, kuten virtsatietulehduksia hoitava ominaisuus jo perinnetietoa.
Karpalo on parhaimmillaan satoisa marja, Etelä-Suomessa hehtaarisadot voivat olla satoja kiloja, mutta koko maan reilun 20 miljoonan kilon karpalosadosta poimitaan vain murto-osa, pääosin kotitalouksien omaan käyttöön. Se ei sinänsä ole ihme, sillä myöhään kypsyvä karpalo on muita marjoja työläämpi ja usein sormia kohmettava poimittava. Muutaman euron poimijahintakaan ei innosta riittävästi tienestimielessä marjassa käyviä. Elintarviketeollisuuden käyttämät karpalot tulevatkin pääosin Venäjältä ja Pohjois-Amerikasta, missä amerikankarpaloa viljellään suurilla aloilla.
Tammikuiset marjat ovat mehukkaita, eikä kylmäkään tule, lämpöasteet pitävät siitä huolen. Pehmeimpien marjojen mehu valuu sormien välistä ja värjää alla olevan lumilaikun tummanpunaiseksi. Pakkanen on puraissut marjojen enimmän happamuuden ja maku on sokeripitoisuuden lisääntymisen myötä makeutunut. Terveysvaikutuksille marjojen säilyvyyttä parantavien omena-, sitruuna- ja bentsoehappojen väheneminen ei ole hyväksi, mutta makua se parantaa. Hyvä kuidun lähde talvinen karpalo joka tapauksessa on ja liikunnan ja raittiin ilman saa kaupan päälle.
Talvi teki eilen paluun ja tuiskutti pihalle parin kymmenen sentin lumikerroksen. Suussa pyörii kuitenkin vielä karpalon pikantti, mainio maku. Kun lumi seuraavan kerran sulaa, mikä toivottavasti tapahtuu vasta keväällä, on taas karpaloretken aika.
Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Puuskaisen myrskytuulen saattelema sade piiskaa tuulilasiin Länsiväylällä. Tässä kelissä ja illan pimeässä ei odota kohtaavansa yhtään eliötä karulla valtatiellä, mutta niin vain pieni matalana jolkottava hahmo osuu auton valoihin Espoon Tapiolan kohdalla. Vaikka otus on uitetun koiran näköinen, valkoinen hännänpää paljastaa jolkottelijan ketuksi.
Vähälumiselle ja lähes jäättömälle Ahvenanmaalle alkoi saapua muuttolintuja vihdoin maaliskuun lopulla. Sieltä pohjoiseen matkaansa tekeviä hanhia ja joutsenia alkoi valua myös länsirannikon levähdys- ja ruokailupaikoille.