Hassu veikkonen tämä vasemmalla puolella oleva pupujussi. Onko se oikea jänis? Kahtena aamuna se on tullut noin 2–3 metrin läheisyyteen. Sehän ei ole tyypillistä normaalille jänikselle, joka ponkaisee pusikkoon saman tien.
Teksti: Matti Helminen
Hassu veikkonen tämä vasemmalla puolella oleva pupujussi. Onko se oikea jänis? Kahtena aamuna se on tullut noin 2–3 metrin läheisyyteen. Sehän ei ole tyypillistä normaalille jänikselle, joka ponkaisee pusikkoon saman tien.
Kysyjän lähettämä kuvapari osoittaa hauskalla tavalla, että taajama-alueet ja erityisesti niiden puistoalueet valloittanut rusakko, jota monet jänikseksi nimittävät, on onnistunut syrjäyttämään meillä alkuperäisen metsäjäniksen suomalaisten tietoisuudessa. Molemmat lajit ovat siis jäniseläimiä eli kansanomaisesti vain jäniksiä, vaikka kyseessä on kaksi eri eläinlajia.
Kuvasta päätellen kesyksi mainittu yksilö on vaihtopukuinen metsäjänis, mutta oikeanpuoleisessa kuvassa on tyypillinen rusakko, jonka olemus lienee johtanut kysyjän ajatukset harhateille. Sekaannus lajeissa saattaa olla yleisempikin, sillä juuri rusakko on se jänislaji, jonka varsinkin kaupunkilaiset useimmiten näkevät. Maaseudulla metsäjänis on monin paikoin vielä säilyttänyt asemansa.
Metsäjänis on monissa eläinsaduissakin seikkaileva ristihuuli, joka syksyllä vaihtaa ruskean kesäpukunsa valkeaan talvipukuun ja keväällä takaisin kesäpuvuksi. Viljelymailla ja nyttemmin myös asuinalueilla yleinen rusakko on kautta vuoden lähes samanvärinen, ruskeanharmaa. Talvella lajien erottaminen onkin helppoa, mutta kesällä ehdoton erottava tuntomerkki on hännän väritys. Metsäjäniksen häntä on kesät talvet valkoinen ”pumpulitupsu”, mutta rusakon hännän yläpuoli on aina musta.
Kuten kuvaparista voi havaita, lajien olemuksessa on muutenkin eroa. Rusakon korvat ovat selvästi pidemmät kuin metsäjäniksen korvat ja ulottuvat eteenpäin käännettyinä kuonon kärkeä pidemmälle. Sellaista mittausta ei maastossa yleensä pääse tekemään, joten on pakko opetella, miltä kumpikin laji luonnossa näyttää.
Lienee mahdotonta selittää, miksi poikkeuksellisen kesy metsäjänis on viihtynyt asumusten liepeillä. On mahdollista, että kyseessä on luontaisesti peloton yksilö, joka on onnistunut löytämään hyvät ruokamaat ja turvallisen ympäristön asutuksen liepeiltä, varsinkin koska on peloton. Toisaalta on myös mahdollista, että jänisyksilö on poikasena ollut hoidokkina ja tottunut ihmisten läheisyyteen.
Liian yleistä onkin, että maastossa yksinään havaittuja jäniksenpoikia on otettu hoitoon, koska niitä on pidetty emon hylkääminä. Kysymys on kuitenkin sekä metsäjäniksen että rusakon normaalista elintavasta. Poikaset eivät kulje emon mukana, vaan poikue hajotetaan piilopaikkoihin petojen välttämiseksi. Yllättävää kyllä, emo käy vain kerran vuorokaudessa imettämässä poikasiansa. Ne saapuvat emon kutsumina saamaan maitoannoksensa ja vetäytyvät sen jälkeen takaisin erillisiin piilopaikkoihinsa. Tylyä mutta tarkoituksenmukaista on useammankin petoeläimen saaliiksi sopivan jäniksenpojan elämän alku!
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Matti Helminen vastasi Kysy luonnosta -palstan lukijoiden kysymyksiin vuosina 1985-2015. Helmisen vastausaluetta olivat nisäkkäisiin liittyvät kysymykset.
Olen aina uskonut, että jänikset ovat kasvinsyöjiä. Äsken näin kuitenkin jäniksen jahtaavan nurmikentällä lähes itsensä kokoista lintua. Lintu lenteli matalalla laskeutuen vähän väliä ja jänis juoksi perässä. Oliko jänis riistan hankinnassa vai mistä on kyse?
Katselin kerran kahden rusakon kisailua. Ne juoksivat vinhaa vauhtia peräkanaa ja välillä nousivat vastakkain pystyyn ja huitelivat toisiaan etutassuillaan niin että mäiske kävi. Mistä tässä on kysymys?
Metsäjänikset ovat vähentyneet suuressa osassa Suomea. Etelä- ja Lounais-Suomessa kanta on vähentynyt jopa 40–50 prosenttia parinkymmenen viime vuoden aikana.
