Koppelo alkoi seuraamaan seuruettamme
Koppelo alkoi seuraamaan seuruettamme (kolme naista ja bostoninterrieri) Espoon Suurlammin ulkoilureitillä. Se alkoi lähestyä meitä ja jäi lähipiiriimme grillikatokselle evästaukomme ajaksi. Lintu tuli ihan lähelle parin metrin päähän, levitteli maassa sulkiaan ja pysyi siinä koko ruokailumme ajan, ehkä noin tunnin. Käytös vaikutti kiima-aikaan liittyvältä. Se ei ollut agressiivinen eikä säikkynyt edes koiraamme tai muita ohikulkevia ulkoilijoita. Katokselta poistuessamme se lähti edelleen seuraamaan meitä, mutta jäi pian jälkeen, kun kiristimme vauhtia. Onko käyttäytymisen syynä jokin hormonaalinen häiriö, vai mikä selittää tämän normaalisti aran linnun epätyypillisen käyttäytymisen?
Nuuksion kansallispuistossa elää pieni metsokanta, johon tämäkin kohtaaminen liittyy. Metsojen outo käyttäytyminen aiheuttaa jatkuvasti kysymyksiä. Pelottomat linnut ilmaantuvat soidinaikoina ihmisten ilmoille ja alkavat esittää soitimeen kuuluvia liikkeitä. Tässä tapauksessa naaras, siis koppelo, on hakeutunut ihmisten seuraan ja ilmaisee käyttäytymisellään paritteluvalmiutensa.
Pelottomat linnut ilmaantuvat soidinaikoina ihmisten ilmoille ja alkavat esittää soitimeen kuuluvia liikkeitä
Tavallisempia lienevät tilanteet, joissa metsokukot kokevat ihmisen kilpakosijakseen. Ne levittävät pyrstönsä, aloittavat mahtailevat soidineleet ja näppäilevät äänet. Joissain tapauksissa ne jopa hyökkäävät ihmisen kimppuun taikka kohdistavat hyökkäyksensä mustiin saappaisiin tai auton renkaisiin, jos metsätiellä autoa ajaessa kohtaa yksinäisen metsokukon.
Selitys näihin soidinaikaisiin ilmiöihin on se, että laji on käynyt niin harvinaiseksi, että soidinpaikka on kateissa tai sellaista ei lainkaan ole lähiseuduilla. Arvatenkin kyseessä ovat nuoret linnut. Normaalisti metsot kerääntyvät huhti–toukokuussa ryhmäsoitimelle perinteisille soidinpaikoilleen, pienille metsäaukioille. Niillä kukot ottelevat paremmuudesta ja koppelot kerääntyvät odottamaan voittajaa, joka sitten saa mahdollisuuden hedelmöittää paikalle kerääntyneet naaraat.
Ennen tällaiset ihmisten ilmoille saapuneet ”hullut metsot” ovat joutuneet pataan. Nykyisin niitä yritetään palauttaa tunnetuille soidinpaikoille tai niiden läheisyyteen jopa kymmenien kilometrien päähän. Olen tavannut kanssani kilpailevan metsokukon myös syyssoitimen aikaan syyskuussa.
Hormonit siis hyrräävät, ja siitä johtuu poikkeuksellinen käytös! En kutsuisi sitä häiriöksi, vaikka kaikki metsot eivät näin käyttäydykään. Kaikesta päätellen ainakin tällä kansallispuiston osa-alueella on harva metsokanta, vaikka soidinpaikkojakin tunnetaan Nuuksion yleisöltä suljetulla alueella. Juuri lisääntymisen varmistamiseksi luonnonsuojelualueiden suljetut alueet ovat tarpeen.
Metsätalousalueillakin on nykyisin suositukset metsojen soidinpaikkojen hoitoon. Niitä ovat antaneet sekä Metsähallitus että vastaava yksityismetsätalouden neuvontajärjestö Tapio. Viime kädessä suositusten noudattaminen riippuu suojelualueiden ulkopuolella metsänomistajista ja metsätalousneuvojien asenteesta, suojelualueilla taas yleisön käyttäytymisestä.
Lue myös:
Muutos 3 suojavyöhykkeet
Metsähakkuut heikentävät purojen luontoarvoja, jos hakkuita tehdään puron lähiympäristössä. Helpoin vesiensuojeluratkaisu on jatkuvapeitteinen metsänkasvatus, jolloin purojen suojelua ei tarvitse juurikaan miettiä erikseen. Jos kuitenkin tehdään avohakkuu, ainoa toimiva keino säilyttää purossa luonnontilan kaltaiset olosuhteet ja luontainen eliöstö on jättää metsää puron varrelle. Tällaista kaistaletta metsää puron ja avohakkuun välillä, jossa ei tehdä hakkuita tai ainakaan […]
Muutos testiartikkeli
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita […]
Suomesta löytyi kovakuoriainen, joka on lupiinien tuholainen
Suomesta nyt löydetty Charagmus gressorius -kärsäkäs on Euroopassa rehukasveina viljeltyjen sini- ja valkolupiinin tuholainen, jolle maistuu myös Suomea valloittava myrkyllinen vieraslaji, komealupiini.
Suomen Luonto tekee hyvää!
Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!