Nimensä mukaisesti harmaanoloinen harmaalokki muistuttaa puvultaan kalalokkia, mutta on tätä selkeästi isompi, toiseksi suurin lokkimme heti merilokin jälkeen. Harmaalokki on myös kalalokkia rotevampi niin yleisolemukseltaan kuin nokaltaankin.

Koko maassa aina Lapin järviä myöten pesivällä harmaalokilla pyyhkii hyvin. Kaatopaikoilla viihtyvän lajin kanta runsastui roimasti 1970–1990-luvuilla, ja sen arvioidaan olevan noin 30 000 paria. Harmaalokki pesii yhdyskunnissa tai yksittäispareina. Sekin on kaupungistunut kuten kalalokkikin, joten pesän saattaa löytää vaikka kerrostalon katolta.

Harmaalokkeja on lintutietojärjestelmä Tiiran mukaan saapunut Suomeen tänä vuonna vuodenaikaan poikkeuksellisen todella paljon, kun vesistöt ovat monin paikoin avoimena. Viime vuonna lokit olivat tosin yhtä aikaisessa. Tänä vuonna Oulussa on jo laskettu pari tuhatta harmaalokkia, ja paljon lokkeja on myös esimerkiksi Jyväskylässä, Tampereen-Nokian seudulla, Asikkalassa, Köyliössä ja Varkaudessa.

Harmaalokki (Larus argentatus)
Koko: Pituus 55–60 senttiä, siipien kärkiväli 120–150 senttiä, paino 600–1700 grammaa.
Pesä: Avoimesti luodolla, suurella kivellä tai suolla mättäällä.
Pesiminen: Munii huhtikuun lopulta alkaen kolme munaa.
Levinneisyys: Merialueilla ja suurilla järvillä Lappiin saakka.
Talvehtiminen: Itämeren rannikolla, Puolassa, Saksassa ja Tanskassa. Leutoina talvina osa talvehtii Suomessa.
Ravinto: Kaikkiruokainen.
Ääni: Komeasti kaklattava.
Tuntomerkit: Keltainen silmä, keltainen nokka, jonka kärjen alareunassa punainen täplä, punertavat jalat, mustat siivenkärjet.

Päivitys 12.3.2015. Antti Halkka päivitti artikkeliin harmaalokin saapumisen tilanteen Suomessa maaliskuun 2015 alussa.