Ensi vuonna piekananuorisoa voi jälleen liikkua Etelä-Suomessa sankemmin joukoin.
Kuva: Lassi Kujala
Teksti: Mari Pihlajaniemi
Piekanat jäävät joskus viettämään aikaa etelän hyville myyräpelloille muuttomatkansa varrella. Ensi vuonna piekananuorisoa voi jälleen liikkua Etelä-Suomessa sankemmin joukoin.
Tämä komea tuntureiden lintu on erittäin uhanalainen, sen kanta on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Lapin myyräkantojen syklittäinen vaihtelu oli kadoksissa 1990- ja 2000-luvuilla. Piekanat kärsivät syklin häviämisestä. Vaikka sykli palasi vuonna 2007, piekanojen alamäki jatkuu.
Lajin poikastuotto vaihtelee vuosittain sen mukaan, kuinka paljon ruokaa on tarjolla. Tänä vuonna Suomen tunturialueilla on ollut huonosti myyriä, ja piekanat ovat saaneet vähän jälkeläisiä. Lihavina vuosina poikasia syntyy enemmän, ja nuoria yksilöitä voi nähdä runsaammin myös etelässä niiden jäädessä syysmuuttomatkansa varrella peltoaukeille saalistelemaan. Jos paikka on hyvä ja syötävää riittää, saattavat linnut pysyä alueella pitkälle syksyyn tai jopa koko talven. Lassi Kujala tarkkaili Kymenlaaksolaisella pelloilla viipyviä piekanoja syksyllä 2016. Kujalan upeat kuvat ja tarinan löydät Suomen Luonnon numerosta 8/2017.
Lapin myyräkantojen odotetaan lähtevän ensi vuonna jälleen nousuun, joten piekanoillekin on tiedossa paremmat ajat. ”Ensi syksynä on odotettavissa enemmän nuoria piekanoja myös Etelä-Suomeen”, ennakoi intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta toiveikkaana.
Nuoren piekanan tunnistaa parhaiten alhaalta päin katsottuna vaaleista pyrstön ja siipien takareunoista. Vanhalla piekanalla ne ovat tummat. Piekanan ja samoilla pelloilla viihtyvän hiirihaukan erottaa pyrstön tyven värityksen perusteella. Piekanan pyrstön tyvi on valkea sekä ylä- että alapuolelta.
Ensi syksyä ja sen tuomia piekanoja odotellessa voi tutustua ääninäytteeseen:
Noin puolen minuutin mittaisessa äänitteessä huutelee eniten naaras, lopussa kuuluu myös kimeämpi koiras ja pesäpoikasen piipitys. Äänittäjä: Jan-Erik Bruun
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen luonnon toimittaja. Kirjoittaa ja hoitaa Kysy luonnosta -kirjeenvaihtoa. Vapaa-ajalla ottaa jalat alleen ja nauttii luonnosta niin kauempana retkeillen kuin lähiluontoa ihmetellenkin.
Seuraamme Pohjois-Pohjanmaalla pesinyttä Selja-nimistä haukkaa. Suomen arosuohaukkojen mysteeri voi avautua gps-paikantimien avulla, ja tätä juttusarjaa lukemalla voit olla mukana, kun se tapahtuu.
Joudun loukuttamaan syksyisin hiiriä talostani. Pari kertaa olen havainnut loukkuun kuolleen hiiren mahassa noin pikkusormen kokoisen aukon aivan kuin joku olisi nakertanut sen ja syönyt mahasta jotakin. Paikkaan ei voi päästä juuri muita otuksia kuin lajitovereita. Harjoittavatko hiiret ja myyrät lajitovereidensa ruumiiden ryöstöä? Jos näin on, mitä ne syövät, mahalaukusta toisen syömää ruokaa vai maksan?