Kurjen pelättiin katoavan suo-ojitusten myötä Etelä-Suomesta melkein kokonaan, mutta toisin kävi: kurkia pesii nykyään enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten, noin 30 000 paria.
Kuva: Nimimerkki Seppo1 / Ikkunasuomenluontoon.fi
Teksti: Pertti Koskimies
Kurjen pelättiin katoavan suo-ojitusten myötä Etelä-Suomesta melkein kokonaan, mutta toisin kävi: kurkia pesii nykyään enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten, noin 30 000 paria. Kurjet muuttivat metsälampien nevareunuksille, rantaluhdille ja -ruovikoihin, kosteille metsäaukioille ja jopa hakkuuaukeille. Soiden puuttuessa kurkipari johdattaa poikasensa kaikenlaisille kosteikoille ja yhä useammin vilja- ja juurikaspelloille ja perunamaille. Versojen, juurien, marjojen ja muun kasviravinnon ohella kurki syö sammakoita, pikkunisäkkäitä, kaloja ja muita pikkueläimiä.
Monipuolinen ravinto ja mahdollisuus paastota päiväkausia ison kehon ansiosta suo ensimmäisten kurkien saapua lumisiin maisemiin, mutta pääosa kurkiauroista purjehtii Suomenlahden yli etelätuulten kantamina vasta huhtikuun puolivälin paikkeilla. Poikasten opittua lentämään kurkiperheet kerääntyvät elokuussa kasvaviksi parviksi puiduille ohrapelloille. Suurimmille, perinteisille kerääntymispaikoille kokoontuu syyskuussa jopa tuhansia yksilöitä, kunnes parvi toisensa perästä leijailee pohjoistuulten vauhdittamina pois Suomesta, Länsi-Suomen kurjet kohti Espanjaa ja Luoteis-Afrikkaa, Itä-Suomen pesimälinnut Välimeren itäpään ja Koillis-Afrikan suuntaan.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Töyhtöhyyppä on todellinen kevääntuoja. Se ei helposti erehdy jäämään Suomeen talven viettoon, vaan lähtee jo hyvissä ajoin kesällä ja syksyllä talvea pakoon Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Maalis–huhtikuussa hyypät kuitenkin saapuvat heti ensimmäisten lämpimien lounaisvirtausten myötä pelloillemme kevään airueiksi.