Tässä 25-osaisessa sarjassa tutustumme lintulaudan ruokailijoihin. Kuusitiaisen (Parus ater) nähdessään pitää hieraista silmiään; linnun olemuksessa kun on vähän hömötiaista, vähän töyhtötiaista ja vähän sinitiaistakin. Muihin tiaislajeihin verrattuna kuusitiainen on pirteämmän ja eloisamman oloinen.
Kuva: Nimimerkki Irma / Ikkunasuomenluontoon.fi
Teksti: Johanna Mehtola
Kuusitiaisen (Parus ater) nähdessään pitää hieraista silmiään; linnun olemuksessa kun on vähän hömötiaista, vähän töyhtötiaista ja vähän sinitiaistakin. Muihin tiaislajeihin verrattuna kuusitiainen on pirteämmän ja eloisamman oloinen.
Tuntomerkit: Kuusitiaisella on iso mustavalkoinen pää ja lyhyt pyrstö. Lintu on päältä väritykseltään harmaa ja alapuolelta rusehtava. Sekä koiraalla että naaraalla on valkoinen niskalaikku ja valkoiset siipijuovat.
Levinneisyys: Kuusitiaista tavataan hyvin runsaslukuisena Lounais-Suomessa, harvalukuisena muualla Etelä-Suomessa Pohjois-Karjalaa ja Keski-Pohjanmaata myöten. Paikallisesti niitä voi nähdä myös Perämeren perukassa ja Kainuussa saakka. Kuusitiaiset eivät kuitenkaan viihdy karuilla seuduilla. Ne pesivät mielellään pönttöön, mutta sen suuaukko ei saa olla liian suuri.
Mitä syö: Kuusitiainen nappaa ketterästi talviruokinnalta maapähkinöitä ja siemeniä. Muuten se syö kuusen ja männyn siemeniä sekä hyönteisiä ja hämähäkkejä, joita se kerää puun kätköihin talvivarastoksi.
Ääntely: Laulu helkkyvä piitsyy–piitsyy–piitsyy, kutsuääni korkea tiit tai tititititi sekä kirkas tsii-tjyy, tjyy-tsii.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Tikka oli tulossa lintulaudalle, mutta lensi ensin pyykkinarulle. Se retkahti roikkumaan selkä ja pää alaspäin ja jäi siihen. Kun menin ja kohotin lintua, jalat irtosivat narusta ja lintu lensi tiehensä. Lukittuivatko tikan jalat jotenkin naruun?
Aloitamme talviruokinnan lokakuussa ja lintuja riittää. Marras–joulukuun vaihteessa linnut katoavat. Näin on käynyt viitenä viime vuotena säännöllisesti, ennen lintuja oli koko talven ajan. Asumme kaupunkilähiössä omakotitalossa, jonka tontti rajoittuu metsään. Mistä apu?