Tässä 25-osaisessa sarjassa tutustumme lintulaudan ruokailijoihin. Sinitiaista (Parus caeruleus) voisi ulkoasunsa perusteella sanoa sähäkäksi punkkariksi. Sininen päälaki ja pieni mutta pippurinen olemus eivät jää lintulaudalla huomaamatta.
Kuva: Nimimerkki Irma / Ikkunasuomenluontoon.fi
Teksti: Johanna Mehtola
Sinitiaista (Parus caeruleus) voisi ulkoasunsa perusteella sanoa sähäkäksi punkkariksi. Sininen päälaki ja pieni mutta pippurinen olemus eivät jää lintulaudalla huomaamatta. Sinitintti ajaa vaikka itseään isomman talitiaisen pois.
Tuntomerkit: Sinitiaisen keltainen vatsa sekä sininen päälaki ja niska eivät jätä arvailujen varaa tunnistamisessa. Koiraan sininen niskakuvio on hieman leveämpi ja tummempi kuin naaraalla. Nuoret yksilöt ovat väritykseltään valjumpia.
Levinneisyys: Sinitiainen viihtyi alunperin lehtimetsissä ja lehdoissa, mutta talviruokinnan myötä laji on runsastunut huomattavasti ja levinnyt myös sekametsiin sekä taajamiinkin. Lintua tavataan aina napapiirille saakka, tosin pohjoisessa se on harvalukuisempi. Sinitiainen on talitiaisen ja kirjosiepon ohella yleisin pönttöasujamme.
Mitä syö: Usein sinitiaisen näkee keikkuvan koivun ja lepän hennoissa oksan päissä ja napsivan syötävää. Hyönteisten, hämähäkkien, silmujen sekä marjojen lisäksi sinitiainen pitää erityisesti ruokinnoilla tarjotusta talista, maapähkinöistä ja siemenseoksista.
Ääntely: Juuri nyt voi kuulla sinitiaisen kirkasta, helisevää laulusäettä tsii-tsii-tsihihihihihi.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Aloitamme talviruokinnan lokakuussa ja lintuja riittää. Marras–joulukuun vaihteessa linnut katoavat. Näin on käynyt viitenä viime vuotena säännöllisesti, ennen lintuja oli koko talven ajan. Asumme kaupunkilähiössä omakotitalossa, jonka tontti rajoittuu metsään. Mistä apu?