Naakan isoihin, äänekkäisiin, satapäisiinkin parviin törmää varsinkin talvisaikaan, mutta myös ympäri vuoden. Juuri nyt naakkaparvia voi olla sellaisissakin taajamissa, joissa naakka ei pesi ainakaan suurina yhdyskuntina.
Naakka on yksi älykkäistä ja oppivaisista varislinnuista. Tuusula, huhtikuu 2014. Kuvat: Samuli Haapasalo
Teksti: Samuli Haapasalo
Naakka on pienehkö, sosiaalinen varislintu. Se pesii yleisesti Lounais- ja Etelä-Suomessa. Naakan pesimäkanta on vahvistunut. Myös levinneisyysalue on laajentunut kohti pohjoista, eteläistä Lappia myöten.
Naakka on älykkäimpiä lintujamme ja pärjää hyvin myös kaikkien lintujen ja eläinten sarjassa. Naakka on koeoloissa jopa oppinut käyttämään tikkua apunaan saadakseen ruoan esiin kolosta. Naakalla on hyvä muisti. Se pariutuu koko elämän ajaksi.
Monen lapsen ensimmäisenä oppima lintu on yllättäen ollut kaupungeissa ja kylissä viihtyvä naakka. Sen saattaa nähdä tepastelemassa aivan läheltä – vaikkakin viisaasti aina valppaana. Myös naakan isoihin, äänekkäisiin, satapäisiinkin parviin törmää varsinkin talvisaikaan, mutta myös ympäri vuoden. Juuri nyt naakkaparvia voi olla sellaisissakin taajamissa, joissa naakka ei pesi ainakaan suurina yhdyskuntina. Osa naakkakannasta muuttaa vähän etelämmäksi.
Kolmisatapäinen naakkaparvi tammikuun maisemassa. Läänemaa, Viro 6.1.2015.
Etologeille, eläinten käyttäytymistieteen tutkijoille, naakka on ollut oiva tutkimuskohde. Onpa mm. naakkoja tutkinut tiedemies jakanut aikanaan lääketieteen Nobelin palkinnon kahden muun eläinten käyttäytymisen tutkijan kanssa.
Naakan vanha nimi kansan suussa ”kirkhakkinen” viittaa osaltaan naakan pitkään vuorovaikutukseen ihmisen kanssa. Erityisesti keskiaikaisten kivikirkkojen kattojen alla sekä koloissa ja rakenteissa naakka pesii mieluusti yhdyskunnittain. Se pesii myös muiden vanhojen rakennusten koloissa, piipuissa ja venttiileissä.
Metsissä naakka löytää pesäkolon vanhoista palokärjen koloista ja puistoissa puiden onkaloista.
Naakan voi saada pesimään myös pönttöön. Lentoaukon halkaisijaksi sopisi 8,5 cm ja pesäontelolle 20 cm antaa riittävän tilan. Pöntön korkeudeksi puoli metriä on hyvä ja pöntön voisi ripustaa 3–5 metrin kokeuteen. Ja lopuksi kerros kutteripurua pöntön pohjalle!
Samankokoinen pönttö on muuten mitoiltaan käypä myös kahdelle muulle kiinnostavalle linnulle: uuttukyyhkylle ja helmipöllölle.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja.
Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Jalohaikaran ensimmäinen pesintä Suomessa oli vain ajoituskysymys, sillä niiden vierailut Suomenlahden pohjoispuolella ovat yleistyneet selvästi viime vuosina.
Gotlannissa kelpaa lintuharrastajan lomailla. Siivekkäitä voi havainnoida maisemamatkailun lomassa ja kulttuurikohteeksikin löytyy museollinen lintumaalari Lars Jonssonin töitä.
