Huhtikuulla lenkkipolun varrella kukintaansa aloittava sinivuokko ei ole aina nimensä veroinen. Kukat voivat olla tyypillisen sinivioletin sijaan valkoisia, punasävyisiä tai jopa kirjavia.

Sinivuokon terälehdissä on antosyaaneja, jotka tekevät kukasta värikkään ja pölyttäjiä houkuttelevan. Monia niistä käytetään teollisuudessa elintarvikkeiden ulkonäköä parantavina väriaineina. Antosyaanit syntyvät monivaiheisessa solutason reaktiossa, johon osallistuu useita entsyymejä ja muita aineita.

Pitkässä valmistusketjussa sattuu todennäköisemmin virheitä kuin lyhyessä. Yhdenkin tarvittavan entsyymin poikkeavuus saa lopullisen väriaineen näyttämään aivan muulta kuin normaalina pidetyltä sinivioletilta. Tämän takia monista antosyaaneihin luottavista sini- ja punakukkaisista kasveista nähdään usein erilaisia värimuotoja.

Itse poikkeavat entsyymit saavat alkunsa mutaatioista eli sattumanvaraisista muutoksista kasvin geeneissä. Mutaatioita tapahtuu kaikkien lajien perimässä vaihtelevaan tahtiin eikä luonnon monimuotoisuutta olisi ilman niitä.

Haluatko lukea koko jutun?

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

TILAA NYT!

🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä
Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia.

🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme
Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon. 

🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä.
Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.

📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!

Lehti + Digitilaus sisältää

• 10 painetun lehden numeroa vuodessa.
• lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
• vain verkossa julkaistavat jutut.
• näköislehden.
• arkiston vuodesta 1941.

Valitse Lehti+Digi

Digitilaus sisältää

• lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
• vain verkossa julkaistavat jutut.
• näköislehden.
• arkiston vuodesta 1941.

Valitse Digi