Kovakuoriset, maukkaat karviaiset kypsyvät parhaillaan piikikkäiden oksiensa lomassa. Herukoihin kuuluvaa karviaista viljeltiin runsaasti, jopa enemmän kuin herukoita, Euroopassa keskiajalta aina 1900-luvulle.
Sanna Peurakoski / Kotimaiset kasvikset
Teksti: Johanna Mehtola
Kovakuoriset, maukkaat karviaiset kypsyvät parhaillaan piikikkäiden oksiensa lomassa. Herukoihin kuuluvaa karviaista viljeltiin runsaasti, jopa enemmän kuin herukoita, Euroopassa keskiajalta aina 1900-luvulle. Amerikasta 1900-luvun alussa kulkeutunut sienitauti karviaishärmä kuitenkin tappoi koko karviaissadon Euroopasta. Härmä kellistettiin risteyttämällä eurooppalainen karviainen amerikkalaisten härmänkestävien lajien kanssa.
Karviaisen marja voi olla keltainen, ruskeanpunainen tai vihertävä lajikkeesta riippuen. Suomessa suosittuja ovat makea Hinnonmäen keltainen ja happamampi Lepaan punainen. Joissakin puutarhoissa voi kasvaa myös vanhaa lajiketta, pienimarjaista vuoristokarviaista.
Karviaista on jalostettu myös rungolliseksi puuksi, josta marjojen noukkiminen sujuu mukavasti.
Karviaisista saa mehevää piirakkaa tai herkullista hilloa vaikkapa porkkanan kanssa. Karviaisporkkanahillossa on aavistus lakan makua. Karviaiset ovat hyviä vitamiinipommeja myös sellaisenaan; marjat sisältävät A-, C- ja K-vitamiinia.
Lisätietoja: Kirsti Eskelisen kirja Ihanat marjat (Gummerus 2013)
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Mustaherukka on ravintoarvoiltaa paras herukoista, vaikka valko-, puna- ja viherherukat ovat nekin hyviä vitamiinipommeja. Mustaherukassa on enemmän solujen kasvua edistävää C-vitamiinia kuin esimerkiksi appelsiinissa. Jo 50 grammaa riittää päivän C-vitamiinitarpeen täyttämiseksi.
Odottelin kieli pitkällä karviasmarjojen kypsymistä puutarhassani. Pettymys olikin suuri, kun kaikki juuri kypsyneet marjat hävisivät pensaastani yhtenä yönä. Kuka tai mikä kävi varkaissa?
Punaposkiset puolukat kypsyvät parhaillaan metsissämme. Puolukkaa poimitaan vuosittain noin 100 miljoonaa kiloa, josta kaupalliseen käyttöön menee 5–10 miljoonaa kiloa.
Elo-syyskuussa pihlajat notkuvat kirpeitä pihlajanmarjoja. Pihlaja kasvaa lehdoilla ja kuivissa kangasmetsissä koko maassa. Pihlajanmarjassa on runsaasti vatsalle tärkeää kuitua ja paljon C-vitamiinia. Oranssi marja sisältää myös E-vitamiinia, karoteeneja, flavonoideja, kalsiumia ja magnesiumia.