Metsämiehet puhuvat jäniksen hankipojista. Milloin ne syntyvät? Miten emo hoitaa hangella olevia poikasiaan?
Kuva: Trachemys / Wikimedia Commons
Teksti: Matti Helminen
Metsämiehet puhuvat jäniksen hankipojista. Milloin ne syntyvät? Miten emo hoitaa hangella olevia poikasiaan?
Aivan nuoria jäniksenpoikia tapaa erityisesti kolmena ajankohtana. Varhaisimmat syntyvät huhti-toukokuun vaihteen tienoilla, jolloin suuressa osassa Suomea on vielä lunta, vaikka on jo pälviäkin. Juuri näitä poikasia kansa on nimittänyt hankipojiksi. Kesäkuussa syntyvät lehti- tai heinäpojat ja elokuussa sänkipojat.
On todennäköistä, että emojänis synnyttää vain kaksi poikuetta kesän aikana, mutta pienehkö osa naaraista voi saada kaikki kolmekin. Nopeaa lisääntymistä siis, kun jokaisessa poikueessa voi olla kahdesta viiteen poikasta.
Jäniksen tiineysaika on pitkä, noin 50 vuorokautta, ja poikaset syntyvät hyvin kehittyneinä. Niillä on syntyessään jo lämmin karvapeite, silmät ovat auenneet ja ne ovat liikuntakykyisiä. Lienee mahdollista, että poikaset tulevat toimeen jopa lumen pinnalla, mutta hankipoikien synnytys tapahtunee mikäli mahdollista kevätauringon luomille pälville.
Poikasten lämmönsäätelykyky lienee varsin hyvä, sillä emon ei tarvitse niitä lämmittää ainakaan muutaman päivän vanhoina. Emo ei liioin tee minkäänlaista pesää vaan kutsuu maastoon hajaantuneen poikueensa kerran päivässä imemään parin ensimmäisen viikon aikana. Yksinään havaittu jäniksenpoika ei siis yleensä ole emonsa hylkäämä!
Synnytysten välin lyhentämiseksi jäniksillä on mielestäni ihmeellinen sopeutuma: emojänis voi tulla uudelleen tiineeksi jo ennen edellisen poikueen syntymistä. Naaraalla voi siis olla kohdussaan kahdet eri-ikäiset sikiöt. Vanhemmat ovat lähes syntymäkunnossa ja nuoremmat vasta sikiökehityksensä alussa. Tämä niin kutsuttu superfetaatio osaltaan vähentää pitkästä tiineysajasta aiheutuvaa haittaa ja tekee mahdolliseksi jopa kolme poikuetta saman lisääntymiskauden aikana.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Matti Helminen vastasi Kysy luonnosta -palstan lukijoiden kysymyksiin vuosina 1985-2015. Helmisen vastausaluetta olivat nisäkkäisiin liittyvät kysymykset.
Metsäjänikset ovat vähentyneet suuressa osassa Suomea. Etelä- ja Lounais-Suomessa kanta on vähentynyt jopa 40–50 prosenttia parinkymmenen viime vuoden aikana.
Kaikki tuntevat jäniksen jäljet: ensin kaksi rinnakkaista ja sitten kaksi peräkkäistä painaumaa. Hop! Jälkiä seuraamalla voi nähdä mitä eläin on touhunnut.
Kesämökillämme oli viime kesänä rusakko, jolla oli viisi poikasta. Poikaset olivat hajallaan eri puolilla pihaa, mutta aina illalla hieman ennen yhtätoista ne kokoontuivat samaan paikkaan. Kohta siihen saapui emokin, joka imetti poikaset. Kunkin poikasen imetys kesti vain noin 30–60 sekuntia. Sitten emo loikki jälleen metsään. Poikaset seurasivat emoaan jonkin matkaa ja hajaantuivat sitten maastoon. Näytelmä toistui samanlaisena joka ilta. Onko ilmiö harvinainen? Montako kertaa vuorokaudessa rusakko imettää?