Urjalassa heinäkuun alussa huomasimme illan pimentyessä heinikossa neonvihreänä loistavia pisteitä. Arvelimme niitä kiiltomadoiksi, mutta eläin olikin jokin peräpäästään käpertynyt hyönteinen. Loistava piste oli sen peräpään alla. En löytänyt sellaista kirjoista.
Kuva: raukpe / ikkunasuomenluontoon.fi
Teksti: Kauri Mikkola
Urjalassa heinäkuun alussa huomasimme illan pimentyessä heinikossa neonvihreänä loistavia pisteitä. Arvelimme niitä kiiltomadoiksi, mutta eläin olikin jokin peräpäästään käpertynyt hyönteinen. Loistava piste oli sen peräpään alla. En löytänyt sellaista kirjoista.
Kiiltomatohan se oli. Se on hiukan harhaanjohtavasta nimestään huolimatta hyönteinen, kovakuoriainen. Koiraita valollaan houkutteleva naaras jää toukkamaiseksi. Koiras on selvä kuoriainen, joskin sen peitinsiivet ovat varsin pehmeät, aivan kuten lähisukuisilla sylkikuoriaisilla. Myös koiraat ja täysikasvuiset toukat loistavat, mutta paljon heikommin kuin naaraat.
Valo syntyy entsyymitoiminnan avulla ja on hyvin tehokasta kylmää valoa. Vain kymmenisen prosenttia energiasta muuttuu lämmöksi, kun hehkulampussa suhde on päinvastainen, vain kymmenisen prosenttia muuttuu valoksi. Eipähän elävässä solukossa voisi muunlaista valoelintä ollakaan. Kiiltomadot ovat erikoistuneet syömään maakotiloita.
Lounais-Suomessa on harvinaisena tavattu toinenkin kiiltomatojen heimon laji, tuikemato. Se on kiiltomatoa selvästi pienempi, ja molemmilla sukupuolilla on pienet peitinsiiven tyngät.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Kauri Mikkola vastasi lukijoiden kysymyksiin vuosina 1985–2014. Mikkolan osa-alueella olivat kysymykset, jotka liittyvät selkärangattomiin, matelijoihin ja sammakkoeläimiin.
Loppukesällä iltojen pimetessä huomaamme kiiltomadot. Pienet viehättävät valot tuikkivat ruohikossa. Ne ovat naaraiden lähestymisvaloja koiraille, jotka lentävät seuraa hakien. Syksyn kiiltomatohavaintoja voi lähettää osoitteeseen arja.kaitala@oulu.fi.
Puumalassa terassi-illallisen kynttilöille saapui kymmeniä siivekkäitä ja kovakuorisia kuokkavieraita. Kirjasta löysimme kiiltomatokoiraan, niitäkö ne olivat? Miksi ne lensivät kynttilöille?
Raumalla heinäkuisena iltana kohtasin loistavan näyn, kun parikymmentä kiiltomatoa oli sytyttänyt lyhtynsä. Seuraavana iltana oli vain kaksi.
Miten kauan niiden juhlat kestävät? Mitä ainetta valo on? Minkälainen itse eläin on?