Palokärjen tunnistaa helposti hiilenmustasta olemuksesta, mutta koiraan punainen pääläki on tuntomerkkinä kuin piste iin päällä.
Kuva: Markus Varesvuo
Teksti: Johanna Mehtola
Palokärjen tunnistaa helposti hiilenmustasta olemuksesta, mutta koiraan punainen pääläki on tuntomerkkinä kuin piste iin päällä. Naaraassakin on punaista, mutta sitä on vain vähän niskan seutuvilla.
Palokärkeä voisi kuvailla pelottomaksi ja rohkeaksi linnuksi. Se ei paljon hätkähdä ihmistäkään vaan päin vastoin voi hakeutua ihan rakennusten nurkille pesimään ja nakuttamaan lahopuusta syötävää.
Tämän komean tikan voi nähdä myös kaupunkipuistoissa, joissa se taatusti tulee huomatuksi kookkaan ulkomuotonsa lisäksi hyvin kuuluvasta ja kantavasta äänestään:
Lentoääni on kova ja kiirivä pri-pri-pri-pri. Laskeuduttuaan linnun nokasta pääsee puolestaan viheltävä kliiju. Soitimella olevan punapään tunnistaa kimeästä huudosta kui-kui-kui.
Reviirirummutuskaan ei ole ihan vaatimatonta. Voimakas pärinä kuuluu tyynellä säällä pitkälle – niin kuin on varmaan tarkoituskin.
Palokärjellä menee hyvin. Sen pesimäkanta on kaksinkertaistunut 1980-luvulta lähtien ja tätä nykyä maassamme on arviolta 30000-50000 pesivää paria. Lajin rohkeus asettua pesimään ihmisten ilmoille sekä leudommat talvet ovat olleet tikan menestyksen takana. Lajin levinneisyyden pohjoisraja kulkee havumetsäalueen pohjoisrajalla. Muuten se on koko Suomen tikka.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Kaikki tuntevat jäniksen jäljet: ensin kaksi rinnakkaista ja sitten kaksi peräkkäistä painaumaa. Hop! Jälkiä seuraamalla voi nähdä mitä eläin on touhunnut.
Riekko saa talveksi kunnon lumipuvun – höyhenpeite on pyrstön reunoja lukuun ottamatta hohtavan valkea, ja se ulottuu jalkoihin asti. Jalkoihin kasvaakin talveksi tuuheat lumikengät, ja myös riekon kynnet pitenevät.