Imatralle on rakennettu lähes kilometrin mittainen puro, jonka avulla halutaan elävöittää entuudestaan tunnettua matkailumaisemaa ja parantaa Vuoksen uhanalaisen taimenkannan lisääntymismahdollisuuksia.
Kuva: Hannu Aarnio
Imatralle on rakennettu lähes kilometrin mittainen puro, jonka avulla elävöitetään entuudestaan tunnettua matkailumaisemaa ja parannetaan Vuoksen uhanalaisen taimenkannan lisääntymismahdollisuuksia.
Kun Imatrankoski lähes sata vuotta sitten padottiin ja voimalaitos valmistui, katkesi Vuoksen taimenten luontainen kulkuyhteys yläpuolisille kutualueille. Rakennustöiden jälkeen padon molemmille puolille jäi kuitenkin vuotovesistä syntyneet suodosvesipurot. Ylävirtaan pyrkivät taimenet löysivät nämä pienet purot ja hyväksyivät ne kutualueikseen. Puroihin syntynyt taimenpopulaatio on säilynyt näihin päiviin saakka vaikkakin harvalukuisena ja uhanalaisena.
Kesällä 2015 Fortum aloitti pari kolme vuotta kestävät patorakenteiden kunnostukset. Niiden seurauksena padon läpi tihkuvat vedet alkavat todennäköisesti ehtyä ja toinen puro saattaa kuivua kokonaan. Jotta näin ei pääsisi käymään, johdetaan osa uuden puron vedestä kulkemaan vanhaan suodosvesipuroon. Näin menetellen taimenten vanha kutualue säilyy, ja lisäksi uuden uoman lukuisat serpentiinit tulevat tarjoamaan lisää kutualuetta.
Kaupunkipuron alkuosa Patopuistossa on suunniteltu lisäämään alueen maisemallista ilmettä pikkulammikon ja kauniisti kaareilevan uoman avulla. Patopuiston jälkeen puro alkaa seurata vanhaa tukinuittorännin linjaa. Tällä osuudella on solisevia pikkuputouksia ja erikoinen uomasilta (akvedukti), jossa puro ylittää kallioon louhitun voimalaitoksen tulvauoman.
Loppuosuus on suunniteltu ja rakennettu kalojen ehdoilla. Uomaan on tehty runsaasti serpentiinejä, matalia kynnyksiä ja syvempiä monttukohtia. Sopiviin paikkoihin on sijoitettu kantoja ja puunrunkoja luomaan suojapaikkoja taimenille ja muulle vesieliöstölle. Lopulta puro yhdistyy alkuperäiseen suodosvesipuroon ja laskee pikkukoskena vanhaan Vuoksen uomaan.
Kuva: Hannu Aarnio
Kun uuden kaupunkipuron reuna-alueiden suojakasvillisuus kehittyy lähivuosina täysiin mittoihin, ovat edellytykset taimenten poikastuotannolle ja poikasten menestymiselle uudessa purossa erinomaiset. Samalla alueen maisema-, virkistys- sekä matkailuarvot paranevat.
Lohijoen vaiheita
Vuoksi oli ennen voimalaitosten rakentamista kuuluisa lohikaloistaan. Joen oman taimen- ja harjuskannan lisäksi Vuoksessa eli runsaasti sekä Laatokasta että Saimaasta peräisin olevia järvilohia ja taimenia. Koskikalastus ja kalastusmatkailu elivät kukoistuskauttaan.
Joen valjastaminen voimatalouden käyttöön sekä vesien pilaantuminen romahduttivat Vuoksen kalakannat kymmeniksi vuosiksi. Käänne parempaan tapahtui vesien puhdistumisen myötä. Nykyään Vuoksesta nousee harjuksia, taimenia, kirjolohia ja jonkin verran myös saimaanlohia.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Lauri Asanti kuvasi taimenia, jotka turhaan yrittävät nousta padon kohdalta Vantaanjokeen. Padon purkamista on ehdotettu, sillä se tuottaa vesivoimaa häviävän vähän.
Luonnonlohia on meillä enää kahdessa joessa. Muut on tuhottu vesivoiman rakentamisella. Kun Tornionjoen ja Simonjoen lohet vaeltavat merelle, ne menevät samoihin parviin. Ammattikalastaja ei voi erotella, kalastaako hän uhanalaista Simon lohta vai paremmin voivaa Tornionjoen lohta. Simojokeen nousi koko viime kesänä vain kourallinen lohia.
