Ilmaston muuttuessa yhteen ravintokohteeseen ja tiettyyn ympäristöön erikoistuneet lajit ovat ongelmissa. Yleislajit menestyvät ja valtaavat alaa. Erikoistujat kärsivät.
Monilla vesilintulajeilla, kuten sinisorsalla ja haahkalla, kevätmuuton ja pesinnän aloituksen on todettu olevan sidoksissa jäiden lähtöön ja ilmastonmuutokseen. Yhteneväisyyksistä huolimatta näiden lajien kohtalot vaikuttavat hyvin erilaisilta.
Ivar HortlinginPieni lintukirja (WSOY 1927) kertoo haahkasta ja sen pesimistavoista. Kirjassa esitetään varsin ajatuksia herättävä arvelu: "Näyttää todella siltä kuin eräillä naarashaahkoilla olisi kehittynyt kauneusaisti – niin somasti osaavat ne asettaa pesänsä." Esimerkkinä tästä kirjassa on kuva "taiteellisesti järjestetystä" haahkanpesästä, jota kuin seppeleenä ympäröivät saunakukkamättäät. Saattaisiko haahkalla todella olla jonkinlaista kauneusaistia?
Haahkat vähenevät ja samaan aikaan merimetsot ja lisääntyneet meri- ja harmaalokit häiritsevät luontoa. Koska biologit ymmärtävät, että merimetsoja on liikaa?
Haahkakannat ovat romahtaneet. Kysyimme Aronia-tutkimuslaitoksen Mikael Kilveltä haahkan ahdingon syitä ja ehdotuksia toimiksi, joilla haahkaa voi auttaa.
Pienessä mökkisaaressamme yrittää joka vuosi pesiä parikymmentä haahkaparia. Varikset kärkkyvät kuitenkin koko ajan ja tuhoavat suurimman osan pesistä. Voisiko haahkan pesät jotenkin suojata?
