9.8.2018 Kevät saapuu

Jalohaikaran ensimmäinen pesintä Suomessa oli vain ajoituskysymys, sillä niiden vierailut Suomenlahden pohjoispuolella ovat yleistyneet selvästi viime vuosina.

Nimensä mukaisesti selkälokki on kuulunut erottamattomasti järvenselkien ilmeeseen ja kuuluu edelleenkin, vaikkakin selvästi vähentynein voimin.

Gotlannissa kelpaa lintuharrastajan lomailla. Siivekkäitä voi havainnoida maisemamatkailun lomassa ja kulttuurikohteeksikin löytyy museollinen lintumaalari Lars Jonssonin töitä.

Hämmästys oli suuri, kun varisten hälytyshuudon aiheuttaja paljastui pihapiiriin saapuneeksi pikkukiljukotkaksi.

Riippumatossa voit olla hiljaa, kuunnella ja katsella. Linnut voivat tulla hyvinkin lähelle huomaamatta sinua.

Myrskylintu on pohjoisten vesien vaeltaja.

Linturetkeilijä toki törmää myös nisäkkäisiin. Skotlannin Ylämaalla, karulla luoteisrannikolla, törmäsin kunnon kaurislaumaan.

Kesytön silkkiuikku on äärimmäisen ilmeikäs. Taistelua ja toisaalta hellää huolenpitoa on upeaa seurata.

Viisi tiiralajia toivottaa Suomen Luonnon lukijoille kaunista juhannusta. Samalla ne toivovat myös pesimärauhaa luodoilleen ja rannoilleen.

Kuovin tunnistettava huuto kertoo keväästä. Siitä kumpuaakin sanonta: "Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle."

Haikarat tulevat, siis kolmekin eri lajia: kattohaikara, jalohaikara ja harmaahaikara. Viron vahvistuvat kannat lupaavat hyvää meidänkin lintuvesillemme.

Miksi kiertää Töölönlahti: linnut ja kaupunkimaisema!