Rantarisukko, leppiä ja kosteutta – sieltä voit löytää punamaljakkaan. Punamaljakas ei ole vain kevätsieni, se aloittaa itiöemien tuottamisen jo myöhäissyksyllä.
Keväällä ei liikoja ruokasieniä kasva – siksi kannattaa tyytyä hieman vähäpätöisempiinkin. Männyn- ja kuusenkäpynahikkaat ovat herkullisia, mutta niitä on vaikea löytää kerättävää määrää. Tässä kuitenkin kevätsienivinkki
Kukkamaljakas, ruotsiksi tulpanskål, on pientä tulppaania muistuttava kotelosieni. Aluksi tuo oranssinpunainen sieni on pallomainen kuin pihlajanmarja. Aukeavat maljat ovat vielä suut pyöreänä auki kuin ryhmä laulavia kuoropoikia.
Kevään helttasienilajit ovat kahden käden sormilla laskettavissa. Ja osa niistä on sellaisia, joita löytää enemmän syksyllä, mutta kevät nostaa jo ensimmäiset maanpinnalle. Talvinääpikkä sen sijaan on selvä kevätsieni.
Heti kun maa lumesta paljastuu, voi löytää ensimmäisiä sieniä. Yksi ensimmäisistä on kahden – viiden sentin läpimittainen talvimaljakas, Urnula hiemalis.
Kehnäsieni on jännä herkku, sillä sen selvin tuntomerkki on homeisen näköinen lakki. Tämän ”kehnän” ei pidä antaa hämätä, sillä siitä tunnistaa erinomaisen ruokasienen, josta syntyy muun muassa maukas thaimaalainen tom yam -keitto.
Koivunkantosienen lakit ovat maukkaat, ja se on vieläpä hyvin satoisa ruokasieni, joka venyttää sienikautta mukavasti alkupäästä. Harmillista on sienen yhdennäköisyys myrkkynääpikän kanssa.
Satoisan lampaankäävän poimiminen palkitsee. Sitä ei voi sekoittaa muuhun kuin typäskääpään, joka on aivan syömäkelpoinen mutta kitkerä. Opi erottamaan samankaltaiset lajit toisistaan.
Usein täpötäyttä vahverokoria peratessa huomaa kuitenkin myös omituisia pikkusieniä, jotka joustavat sormien välissä kuin nallekarkit. Ne ovat rustonupikoita – eivät juuri myrkyllisiä mutta eivät toisaalta kelpaa ruokasieniksikään. Erota toisiaan muistuttavat sienet.
