100 päivää luonnossa: Rautiainen tilkuttelee tuntemattomana
Tässäpä jännittävä lintu. Rautiainen. Jos ei tunne rautiaisen ääniä, sitä havaitsee tuskin koskaan.
Piileskelevän rautiaisen värit ovat kauniit, vaikkeivat kovin erottuvat. Kuva: Samuli Haapasalo
Teksti: Samuli Haapasalo
77/100
Tässäpä jännittävä lintu. Rautiainen. Jos ei tunne rautiaisen ääniä, sitä havaitsee tuskin koskaan.
Mutta jos rautiaisen lentoääni – selkeä, vaikkei voimakas, lyhyt ja nopearytminen äänisarja ti-hi-hi – tulee tutuksi, linnun havaitsee äänestään tuon tuostakin huhtikuussa alkavalta kevätmuutolta läpi kesän syksyn viimeisiin rautiaisiin asti.
Rautiainen pesii kaksi, kolmekin kertaa kesässä. Niinpä nyt alkusyksystä muutolle lähtevien ja valmistautuvien rautiaiasten ti-hi-hi -ääniä kuuluu eniten.
Rautiainen lienee saanut nimensä raudan värisestä rinnastaan ja osin samanvärisestä päästä. Liekö nimi samalla sukua sanalle rautio eli seppä, joka tuota rautaa takoo. Linnun selkäpuoli on kauniin ruskean kirjava.
Mutta rautiaista siis näkee vain harvoin läheltä, lähimmillään tyypillisesti laulamasta korkealla kuusen latvassa. Lintu voi olla lähelläkin, se pesiikin alhaalla näreessä, mutta puikkelehtii ja piileskelee aluskasvillisuuden ja pensaitten suojassa tunnistamattomana. Niinpä rautiainen ei ole kovin tuttu, vaikka sen kanta on ihan runsas ja elinvoimainen.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuvaa mielellään lintuja ympäristössään sekä niiden kevät- ja syysmuuttoa, maisemia, miljöitä ja tunnelmia.
Julkaisee havaintojaan luonnosta Suomi 100 -juhlavuoden ajan. Kuva: Pekka Nurminen
Jotenkin kaikki kohtaamiset lapinpöllön kanssa ovat kovin mieleenpainuvia, tunnelmallisia. Pöllön äänetön lento, tuijottavien silmien päättäväisyys, iso pyöreä pää ja koristeelliset naamakuviot luonnehtivat mitä aidointa metsien lintua – aika harvalukuista.