Paremmissakin piireissä on tapahtunut, että vieraille tarjottuun sienipiirakkaan on livahtanut sappitatti. Jo yhdestä virhemäärityksestä ruoka on pilalla. Vaikka sappitatti on myrkytön, se maistuu pistävän kitkerältä.
Yleensä sappitatin tuntomerkiksi mainitaan tumma verkko, joka peittää jalan latvaa. Se onkin usein hyvä tapa erottaa sieni lehmäntatista tai herkkutatista. Lehmäntatilla on jalassa mustaa nukkatupsua, ei verkkoa. Herkkutateilla jalan latvaosa on taas valkoisen verkon peitossa. Vasemmanpuoleisessa sienessä se näkyykin, jos tarkentaa hyvin lähelle.
Myös nuoren sappitatin (kuvassa oikealla) jalan verkko on kuitenkin joskus vaalea. Pillitkään eivät ole vielä pullistuneet alaspäin, kuten ne itiöemän vanhetessa tekevät.
Kokenutta sienestäjää auttaa kuitenkin sienen muoto: herkkutatti on pullean tukeva, stereotyyppisen tatin näköinen, sappitatti keskimäärin laihempi. Sappitatin pillit ovat myös jo arasti vaaleanpunaiset, kun ne herkkutatilla ovat kermanvalkoiset. Myöhemmin sapitatin pillit punehtuisivat lisää. Herkkutatilla ne muuttuisivat kellertäviksi ja vanhemmiten oliivinvihreiksi. Sappitatin lakki on vaaleamman ruskea kuin useimpien herkkutattien, mutta jo verkkokuvion ja pillien värin perusteella sekaannukset pitäisi voida välttää.
Varmemmaksi vakuudeksi sientä voi maistaa: herkkutatin maku on niin mieto ja miellyttävä, että se käy sellaisenaan tatticarpaccioon. Sappitatti tuo puolestaan kielelle yksiselitteisen karvaan maun.
Lisää aiheesta Suomen Luonnossa 7/2014, joka ilmestyy perjantaina 12. syyskuuta.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Usein täpötäyttä vahverokoria peratessa huomaa kuitenkin myös omituisia pikkusieniä, jotka joustavat sormien välissä kuin nallekarkit. Ne ovat rustonupikoita – eivät juuri myrkyllisiä mutta eivät toisaalta kelpaa ruokasieniksikään. Erota toisiaan muistuttavat sienet.