Omakotitalomme sammaloituneelle nurmikolle on viime vuosina enenevästi alkanut ilmaantua tiukasti pakkautuneita neulas- ja lehtikimppuja. Ovatko ne kenties kastematojen työtä ja mahdollisesti käytävien ilmastointia varten?
Gugi/Ikkunasuomenluontoon.fi
Teksti: Seppo Vuokko
Omakotitalomme sammaloituneelle nurmikolle on viime vuosina enenevästi alkanut ilmaantua tiukasti pakkautuneita neulas- ja lehtikimppuja. Ovatko ne kenties kastematojen työtä ja mahdollisesti käytävien ilmastointia varten?
Maaperästä törröttävät lehti- ja neulaskimput ovat kastematojen keräämiä, mutta eivät kotikolon tuuletuksen turvaamiseksi, vaan asukkaan ravinnoksi. Yöllä, kun ilma kosteaa ja linnut poissa, kastemadot työntyvät esiin koloistaan, useimmiten kuitenkin niin, että häntä on turvallisesti kolossa; se takaa nopean perääntymisen maan alle vaaran uhatessa.
Madot keräävät irtainta kuollutta kasviainesta niin pitkältä kuin kolostaan yltävät. Pehmeimmän aineksen ne vetävät saman tien maan alle piiloon, mutta kovat lehdet ja neulaset jäävät kimppuna törröttämään kolon suulle. Sitä mukaa kuin materiaali pehmenee, se kiskotaan syvemmälle maan sisään.
Pehmeän aineksen liero syö pian, mutta neulaset ja tuoreet puiden lehdet ovat liian kovaa ainesta madon hampaattomalle suulle. Kolon kellarimaisissa oloissa bakteerit ja sienet pehmittävät ne kastikalle ravinnoksi kelpaavaan muotoon.
Se, että kastemato joutuu keräämään männyn neulasia, kertoo sen kärsivän ruokapulasta – ja syynä on usein ihminen, joka toistuvasti on haravoinut pihanurmikoltaan pois kaiken kastemadolle kelpaavan aineksen. Samalla haravoija tekee haittaa itselleen.
Jo Charles Darwin ylisti kastematoja ja lieroja maan laadun parantajina. Käytäviä kaivaessaan ne pitävät maan ilmavana, syödessään kasviainesta nopeuttavat ravinteiden kiertoa, ulostaessaan lannoittavat nurmikon. Jos lehdet ja nurmikon leikkaussilppu kerätään nurmikolta pois, madot nälkiintyvät ja katoavat, maa köyhtyy ja tiivistyy ja nurmikko sammaloituu. Tilanne on korjattava toistuvilla lannoituksilla ja tiivistynyttä maata joutuu ilmastamaan talikolla.
Nykyään monia puistoja hoidetaan ekologisesti. Lehdet haravoidaan pois vain teiltä ja käytäviltä. Jos lehtikariketta kertyy kovin runsaasti, osa siitä haravoidaan pensaiden alle ja puiden juurelle kompostoitumaan ja turvapaikaksi siileille. Vaahteran ja muutamien muiden puiden lehdet ovat niin isoja, etteivät kastemadot mahda niille mitään. Silloin nurmikon voi ajaa leikkurilla vielä kertaalleen lehtien karistua, jolloin isotkin lehdet pilkkoutuvat madoille kelvollisiksi. Talven aikana lehdet katoavat, ja keväällä nurmikko hehkuu vihreänä!
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Haravoin mökillä lehtiä kasaan ja ihmettelin, mikä mahtaa kääriä lehtiä rullalle ja kiskoa niitä maan sisään niin että rullat törröttävät kolon suusta. Mitään kunnon onkaloa sen enempää kuin otustakaan ei löytynyt. Kuka on tämä nurmikon vieras?
Pitkään ajateltiin, että talveen valmistautuvat lehtipuut siirtävät kallisarvoiset ravinteet pois putoavista lehdistä, ja jäljelle jäävät vain tarpeettomat keltaiset ja punaiset väriaineet. Uusien tutkimusten mukaan näyttää kuitenkin siltä, että värikkäät lehdet ovat ehkä puun puolustautumiskeino.
