Paarma on päässyt runokirjaankin, jopa sen nimeksi. Antero Kajannon (1895–1968) Paarma-runoteos ilmestyi 1946. Kirjan on kuvittanut Eino Karppanen.
Eino Karppasen piirros Paarma-runokirjasta
Teksti: Johanna Mehtola
Paarma on päässyt runokirjaankin, jopa sen nimeksi. Antero Kajannon (1895–1968) Paarma-runoteos ilmestyi 1946. Kirjan on kuvittanut Eino Karppanen. Paarma-runossa Paavali-niminen paarma häiritsee Leila-lehmää ja Julle-sonnia ja yrittää imeä niistä veriateriaa. Todellisuudessa vain paarmanaaraat imevät verta.
Lue lisää paarmoista Suomen Luonnon kesänumerosta 5/2014.
Paarma
Hien tippumaan pani päivän helle.
Oman arvonsa tuiki tuntien
pahansuopa paarma ja kiukkuinen
lens kerran lehmien laitumelle.
Oli paarma kuin paras sulhasmies,
ja kenpä nyt tarkkaan sen asiat ties,
vaikka olis ollut kosimaan menossa.
Pää oli sillä kummasti kenossa,
ja se pörisi niin kuin kehrääjän rukki,
se kaikki sai itseään pelkäämään,
joka vastaantulijaa kärsällään
paha ilkimys pökki ja pukki.
– Minä olen minä, mut muut… pyh teitä!
Ihan harmittaa, kun näenkin heitä!
Niin saapui se liki lehmä Leilaa
ja sonni Jullea, Leilan heilaa,
jotka märehtien söivät nurmiheinää
ja töllistelivät taivaan seinää.
Oli paarma nimeltä Paavali.
Se pieneksi hetkeksi istahti
nyt keskelle lehmä Leilan selkää.
Hei juu – se kiljui – en ketään pelkää!
Ja se tökkäsi Leilaa kärsällään.
Tämä antoi iskuja hännästään
ja päästi ammunnan kaikuvasti,
niin että se kuului kylälle asti.
Tuli hätä nyt käteen Paavalille,
nous siivillensä se kantaville
ja päristeli bassorumpuaan
yläpuolella nuoren ja vihreän maan.
Mutta aikansa kun oli pörissyt
ja leijaillut ja lennellyt,
se kaipasi jälleen lepoa.
Kesäruohoa syövää hepoa
se pukkasi ohitse mennessään
ja istahti Jullen otsaluulle
kuin hyväkin laulaja laulupuulle
ja pisteli pitkällä piikillään.
Mut tuostakos Julle äläkän päästi,
se mylvähti huutoon äänekkäästi
ja puski sarvensa turpeen puoleen.
Paavali joutui nyt hätään ja huoleen
vain henkikultansa parhaaks säästi
ja kiiteli nuolena kauas.
– – –
Voi, ystävät rakkaat, jospa ei meissä,
ei minussa eikä liioin teissä
tuollaista paarmamielistä ois!
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Suomen Luonnon 6.6. ilmestyneessä kesänumerossa kerrotaan muun muassa paarmoista. Suomessa elää 41 paarmalajia, joista suurimmalla osalla ei ole virallista suomenkielistä nimeä. Epäviralliset nimet voit lukea tästä.
”Naaras löytää sopivan kohteen, vaikkapa ihmisen, hyvän näkö- ja hajuaistinsa perusteella. Paarma haistaa hengityskaasujen aistimiselimellään uloshengityksemme. Lisäksi sillä on jaloissa makuaisti. Sen takia paarma siirtelee jalkojaan laskeuduttuaan. Se maistelee, onko tässä nyt sopiva saalis pistettäväksi”, museomestari Jere Kahanpää Helsingin yliopiston eläinmuseolta.
Jos paarma eksyy sisätiloihin, se ei pörrää eikä pistä. Melkein kaikki paarmalajimme ruokailevat vain päivällä, joten sisällä niille on usein liian hämärät valaistusolot.