Lokkikoulussa vuorossa naurulokki. Naurulokin tunnistaa kesäasussaan varmimmin tummanruskeasta päästä. Naurulokki pesii yleisenä koko maassa, Lapissa vähälukuisena.
Kuva: Tomi Muukkonen
Teksti: Johanna Mehtola
Naurulokin tunnistaa kesäasussaan varmimmin tummanruskeasta päästä. Naurulokki pesii yleisenä koko maassa, Lapissa vähälukuisena.
Naurulokit elävät yleensä yhdyskunnissa, suurimmissa niistä on jopa tuhansia pareja, mutta tavallisesti vain reilut sata paria. Koko maan pesimäkanta on 95 000–110 000 paria. Naurulokki on selvästi taantunut viime vuosikymmeninä ja suuret yhdyskunnat ovat harvinaistuneet. Sen vuoksi laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi.
Naurulokki (Larus ridibundus)
Koko: Pituus 35–40 senttiä, siipien kärkiväli 85–100 senttiä, paino 200–340 grammaa. Pesä: Vesikasvisaarekkeella, luodolla tai suolla, mieluiten veden ympäröimänä. Pesiminen: Munii huhtikuun lopulta alkaen kolme munaa. Levinneisyys: Koko maassa paitsi pohjoisimmassa Lapissa. Talvehtiminen: Keski- ja Etelä-Euroopassa. Ravinto: Kaikkiruokainen. Ääni: Erilaisia kirkuvia ääniä, kutsuääni krriaah. Tuntomerkit: Tummanruskea naama, tummanpunainen nokka ja jalat, siiven etureuna valkoinen, siipi alta vaaleahko. Uhanalaisuus: silmälläpidettävä.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Töyhtöhyyppä on todellinen kevääntuoja. Se ei helposti erehdy jäämään Suomeen talven viettoon, vaan lähtee jo hyvissä ajoin kesällä ja syksyllä talvea pakoon Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Maalis–huhtikuussa hyypät kuitenkin saapuvat heti ensimmäisten lämpimien lounaisvirtausten myötä pelloillemme kevään airueiksi.