Kalalokki on yleisin lokkimme. Tämän harmaasiiven kannaksi maassamme on arvioitu 80 000 paria, josta suurin osa, noin 55 000, pesii saaristossa. Kuuntele Lokkikoulun ääninäyte!
Kuva: Tomi Muukkonen
Teksti: Johanna Mehtola
Kalalokki on yleisin lokkimme. Tämän harmaasiiven kannaksi maassamme on arvioitu 80 000 paria, josta suurin osa, noin 55 000, pesii saaristossa. Kalalokki muistuttaa hieman harmaalokkia, mutta on tätä pienempi ja monin tavoin sirompi. Sen lento on myös kepeämmän oloista kuin harmaalokin.
Kalalokki tekee heinistä, oksista ja sammalista pesänsä luodolle tai johonkin korkeaan paikkaan, esimerkiksi veden ympäröimän rantakiven päälle, puuhun tai katolle. Se elää joko yhdyskunnissa tai yksittäispareina, myös kaupungeissa.
Kalalokki (Larus canus) Koko: Pituus 40–45 senttiä, siipien kärkiväli 100–110 senttiä, paino 300–600 grammaa. Pesä: Veden ympäröimän rantakiven päällä, luodolla tai katolla. Pesiminen: Munii huhtikuun lopulta alkaen kolme munaa. Levinneisyys: Koko maassa. Talvehtiminen: Tanskassa ja Pohjanmeren maissa, pieni määrä rannikkoseuduilla myös Suomessa. Ravinto: Kaikkiruokainen. Ääni: Riemukkaasti kiljahteleva. Tuntomerkit: Musta silmä, täplätön vihertävä nokka, kellanvihreät jalat, mustissa siivenkärjissä valkoiset täplät.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Töyhtöhyyppä on todellinen kevääntuoja. Se ei helposti erehdy jäämään Suomeen talven viettoon, vaan lähtee jo hyvissä ajoin kesällä ja syksyllä talvea pakoon Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Maalis–huhtikuussa hyypät kuitenkin saapuvat heti ensimmäisten lämpimien lounaisvirtausten myötä pelloillemme kevään airueiksi.