Lepakoita on Suomessa 13 lajia, joista vain osan on havaittu talvehtivan oloissamme. Terhi Wermundsen kolusi miehensä Yrjö Siivosen kanssa lepakoiden talvehtimispaikkoja Suomessa ja Virossa vuosina 2002–2006.
Kuva: Benjam Pöntinen
Teksti: Alice Karlsson
Lepakoita on Suomessa 13 lajia, joista vain osan on havaittu talvehtivan oloissamme. Terhi Wermundsen kolusi miehensä Yrjö Siivosen kanssa lepakoiden talvehtimispaikkoja Suomessa ja Virossa vuosina 2002–2006. Meillä talvehtimispaikkoja on toistaiseksi löydetty vähän ja niissä on vain muutamia lepakoita. ”Vain yhdessä talvehtimispaikassa oli yli sata lepakkoa”, Wermundsen sanoo.
Wermundsen ja Siivonen kävivät läpi paitsi luonnonkolot ja luolat myös Puolustusvoimien maanalaiset bunkkerit, joita on satoja. Kesällä he tutkivat yli 2000 lepakoiden saalistuspaikkaa, joista pohjoisimmat olivat Kuusamossa ja Sallassa. Sieltäkin löytyi yllättäen pohjanlepakoiden lisäksi vesisiippoja ja isoviiksisiippoja tai viiksisiippoja. Isoviiksisiippaa ja viiksisiippaa ei voi erottaa toisistaan ulkoisesta olemuksesta tai ultraääntä kuuntelemalla.
Kuuden vuoden aikana tutkijapari havaitsi, että yleisimmät lepakot sekä kesällä että talvella ovat isoviiksisiippa tai viiksisiippa ja pohjanlepakko. Harvinaisimmat lajit ovat ripsisiippa ja lampisiippa. Ripsisiipasta tehtiin 20 havaintoa ja lampisiipasta vain yksi.
Lähialueillamme on toisin: Esimerkiksi Virossa Tallinnan Ülkasen ja Pietarin lähellä olevissa luolastoissa horrostaa satoja lampisiippoja.
”Lepakot näyttävät etsiytyvän luonnonkivelle”, Wermundsen sanoo. ”Betonibunkkereista ja kellareista löytyi pääasiassa korvayökköä ja pohjanlepakoita.”
Lepakoiden luonnollisia horrostamispaikkoja olisivat kallioiden kolot. Sopivia koloja Suomen kallioissa on kuitenkin vähän, siksi lepakot hakeutuvat myös rakennuksiin. ”Vanhan tutkimuksen mukaan lepakot voivat ryömiä kylmäksi ajaksi kivikasoihinkin.”
Etelämpänä lapakot talvehtivat myös puiden koloissa, mutta Suomessa on siihen yleensä liian kylmä, tosin pohjanlepakoita on kerran löytynyt vanhan kelohongan kapeasta raosta. Pohjanlepakko sietääkin kylmää lepakoistamme parhaiten.
Wermundsen ja Siivonen julkaisivat tutkimuksistaan useita tieteellisiä artikkeleita, joista Wermundsen kokosi väitöskirjan. Se tarkastettiin viime joulukuussa Helsingin yliopistossa. Edellinen väitöskirja lepakoista ilmestyi Suomessa 1965.
Wermundsenin mukaan lepakoiden talvehtimispaikat pitäisi ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Horrostaminen edellyttää tiettyä lämpötilaa ja kosteutta, joten suotuisia horrostamispaikkoja on harvassa ja ne pitäisi säästää. Kaikki lepakkomme ovat suojeltuja.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Kirjoitan, toimitan ja hoidan Kysy luonnosta -kirjeenvaihtoa. Sydäntä lähellä ovat kasvien ja eläinten vuorovaikutus sekä eläinten käyttäytyminen. Uskoisin olevani myös luonnon sitkeä puolustaja ja tulistun luonnon turmelemisesta.
En ollut aikaisemmin koskaan elämässäni nähnyt lepakoita, ja nyt sitten tuli mahdollisuus seurata pohjanlepakon kiipeämistä oven karmissa ihan lähietäisyydeltä.
Kesäasunnon vintiltä kuului korkeita vikiseviä ääniä, jotka voimistuivat syyskesään mennessä. Äänen aiheuttajaa ei löydetty. Lepakoita siellä lienee ollut, koska niitä nähdään rakennuksen ympärillä lennossa usein. Voisiko vikinä olla lepakoiden ääntä?
Kun kesäasukkaat saapuvat mökeilleen, monet mökkipihan vakioasukkaat ovat jo täydessä touhussa. Kun yölämpötila nousee yli viiden asteen, ensimmäiset pohjanlepakot lähtevät saalistamaan, sillä hyönteiset ovat jo lennossa.
