Aurinko nousee, -25 C, ihana kuiva vanhanajan pakkanen. Tekee hyvää myös havumetsille vähän jatkuessaan. Auringosta nousee pysty kilo. Kaunista, hiljaista, herkkää.

Matsalunlahteen laskevalla Kasarijoella, jossa aina haluan käydä, kun vain on mahdollisuus, törmään sulan äärellä kahteen merikotkaan. Ne voivat olla puolisot, koska viihtyvät kaksin ja molemmat ovat vanhoja eli valkopyrstöisiä. Haudonta ei siis ole vielä alkanut, kun ne käyvät yhdessä kalassa. Äkkiä ne lähtevät lentoon ja leikittelevät ilmassa voimakkaasti vastakkain syöksyillen.

Vihervarpusia, urpiaisia ja tiklejä keikkuu monessa paikassa. Punatulkkujakin on ilahduttavasti pikkuparvina talventörröttäjillä. Vanhan riihitalon pihakatajassa pähkinähakki tutkii, olisiko katajanmarjoista sille syötäväksi. Räksiä on siellä täällä, yksittäin.

Punatulkkuja pyrähtelee ilahduttavasti talventörröttäjillä.

 
Pari hiirihaukkaa tulee näissäkin pakkasissa vastaan. Tuntuu, että useimpina talvina hiieviun, kuten virolainen nimi kuuluu, näkee siellä täällä.

Jokien sulat eivät ole kovin suuria pakkasjaksolla, mutta niitä on monin paikoin. Tuttujen koskien suvannoista löydän joitakin telkkiä ja isokoskeloita. Luonnontilaisia sinisorsia talvehtii yllättävän vähäisissäkin vesissä, jopa isommissa ojissa ja luonnollisesti koskien matalissa suvannoissa, joissa ne löytävät ravintoa pohjasta ”puolisukeltamalla”.

Virossa on nyt mukava talvi. Joilla on aina sulia virtapaikoissa.

 
Jos menisin meren suliin niemiin, vesilintujen lajikirjo lisääntyisi mm. allilla ja kyhmyjoutsenella, välistä myös laulujoutsenella ja monella muulla. Toisaalta saarien eli Hiidenmaan, Vormsin ja Saarenmaan sekä mantereen väliset salmet ovat nyt vahvassa jäässä.

Isolepinkäinenkin osuu silmään pajun latvasta. Suomen isolepinkäisiä talvehtii jo Virossa, täällä pesivät vuorostaan vähän etelämpänä. Peltopyytä jään nyt kaipaamaan, vaikka olen kesäisin nähnyt koko joukon isoja poikueita. Valkoselkätikan pitkähkö rummutus ei vielä kanna metsistä. Sen aika alkaa maaliskuulla, kun hanget jo kiiltävät. Uutta luntakin satoi päivittäin, sitä on ehkä 25-30 senttiä. Pian voi kevättalven yössä kuulla mukavan montaa pöllölajia.

Kuvaan jonkun otoksen viitatiaisesta, joka on lehtimetsien, kunnon metsäsaarekkeiden ja parahaitten puistojen suosikkejani. Vaikka joitakin on viime vuosina harhaillut Suomeenkin, viitatiainen on aika vankasti paikkalintu.

Viitatiainen kaivaa talvehtivia hyönteisiä puun oksien kätköistä.

 
Tällaiset tuokiokuvat välitän kauniista talvisesta Viron luonnosta samalla kun Viro iloisesti juhlii 100 vuoden itsenäisyyttä! Elagu Eesti!

Metsäkauris piilosilla.

– 25 C, ihana aamu ja auringonnousu ja sen kilo.

Haluatko lukea koko jutun?

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

TILAA NYT!

🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä
Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia.

🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme
Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon. 

🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä.
Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.

📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!

Lehti + Digitilaus sisältää

• 10 painetun lehden numeroa vuodessa.
• lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
• vain verkossa julkaistavat jutut.
• näköislehden.
• arkiston vuodesta 1941.

Valitse Lehti+Digi

Digitilaus sisältää

• lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
• vain verkossa julkaistavat jutut.
• näköislehden.
• arkiston vuodesta 1941.

Valitse Digi