Tyrni (Hippophae rhamnoides) on arvostettu marja vitamiiniensa ja aromikkaan makunsa vuoksi. Se sisältää runsaasti C- ja E-vitamiineja sekä rasvahappoja.
Kuva: Seppo Alatalo / Vastavalo
Teksti: Johanna Mehtola
Tyrni (Hippophae rhamnoides) on arvostettu marja vitamiiniensa ja aromikkaan makunsa vuoksi. Se sisältää runsaasti C- ja E-vitamiineja sekä rasvahappoja. Vajaasta desilitrasta marjoja saa saman verran C-vitamiinia kuin yhdestä keskikokoisesta appelsiinista. Marjoissa on myös karoteenia ja ne sisältävät paljon energiaa, sillä marjojen siemenissä ja hedelmälihassa on öljyä kolmesta kahdeksaan prosenttia. Hapan maku marjoihin tulee omenahaposta.
Tyrniä voi säilöä mehuna, hilloina, kuivaamalla tai pakastamalla. Se kasvaa luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikolla ja saaristossa sekä Ahvenanmaalla.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Elo-syyskuussa pihlajat notkuvat kirpeitä pihlajanmarjoja. Pihlaja kasvaa lehdoilla ja kuivissa kangasmetsissä koko maassa. Pihlajanmarjassa on runsaasti vatsalle tärkeää kuitua ja paljon C-vitamiinia. Oranssi marja sisältää myös E-vitamiinia, karoteeneja, flavonoideja, kalsiumia ja magnesiumia.
Kovakuoriset, maukkaat karviaiset kypsyvät parhaillaan piikikkäiden oksiensa lomassa. Herukoihin kuuluvaa karviaista viljeltiin runsaasti, jopa enemmän kuin herukoita, Euroopassa keskiajalta aina 1900-luvulle.
Kesällä on mukavaa kävellä paljain jaloin. Hiekka, kivet ja kävyt tuntuvat jalkapohjien kautta koko kehossa. Paljain jaloin kävelyn hyväätekevä vaikutus on huomattu jo ainakin Keski-Euroopassa, missä paljasjalkapuistoja on noin sata pääasiassa sakasankielisellä alueella. Ensimmäiset puistot on perustettu parikymmentä vuotta sitten.