Olen ikäni kalastellut pienillä lammilla. Umpilammissa, joista ei lähde ja joihin ei tule puroa, on vain ahvenia. Jos lampeen johtaa vähäinenkin puro, siinä on ahventen lisäksi ainakin haukia, usein myös lahnoja, mateita tai särkiä. Miten ahven on päässyt umpilampiin?
Kuva: mako / Wikimedia Commons
Teksti: Harri Dahlström
Olen ikäni kalastellut pienillä lammilla. Umpilammissa, joista ei lähde ja joihin ei tule puroa, on vain ahvenia. Jos lampeen johtaa vähäinenkin puro, siinä on ahventen lisäksi ainakin haukia, usein myös lahnoja, mateita tai särkiä. Miten ahven on päässyt umpilampiin?
Ahven on yleisin kalalajimme ja elää kaikentyyppisissä vesissä. Ahven on levittäytynyt jääkauden jäistä vapautuvan Suomenniemen vesiin hyvin aikaisin. Umpilammet eivät ole alun perin olleet umpinaisia vaan muodostuneet sellaisiksi maan kohotessa ja vesistöjen muovautuessa. Soistuminen on myös vähitellen edennyt ja muodostanut umpilampia. Vesi ei virtaa niistä pois avouomia myöten pintavaluntana vaan piilossa suopatjan alla tai vain suodattuen turve- tai maakerrosten läpi.
Yksi selitys ahvenen yleisyyteen umpilammissa on sen leviämishistoria. Ahven on myös hyvä nousija vesien virratessa kevätsulien aikoihin noroissa ja puroissa.
Ahven tulee hyvin toimeen erilaisissa oloissa, joten se on selviytynyt muutoksista elinkykyisenä muiden kalalajien mahdollisesti menehtyessä.
Monipuolista ravintoa käyttävä ahven pärjää ravintokilpailussa monia muita kalalajeja paremmin. Umpilampien ahven voi elää ”tuhatveljinä” tai erikokoisia yksilöitä käsittävänä kantana. Silloin isommat syövät myös pienempiä lajitovereitaan ja kasvavat kookkaiksi.
Luonnonvaraisissa oloissa saattaa hapenpuute tappaa joskus umpilammenkin ahvenet, ja silloin uusia kaloja tulee vain ihmisen avustuksella tai vesien voimakkaasti tulviessa ja muodostaessa lyhytaikaisia nousureittejä.
1900-luvun metsänhoito – lannoitus ja ojitusten ajattelematon toteutus – on saattanut rehevöittää umpilampia ja aiheuttaa happikadon. Myöskään rikkilaskeuman aiheuttamaa happamuutta eivät ahvenet sietäneet. Onneksi hapan laskeuma saatiin kuriin.
Kysymyksessä luetellut kalalajit ovat usein umpilammissakin ihmisen istuttamia. Kansa on vuosisatoja kuljetellut kaloja vesistä toiseen. Ensin kuljetettiin emokaloja, sitten pienpoikasia ja hedelmöitettyä mätiä ja nyt eri-ikäisiä istukkaita. Näin monet kalattomiksi tulleet umpilammet ja aluksi kalattomat sorakuoppien vesialtaat saavat nykyisinkin lyhemmän tai pitemmän elinkaaren kestävän kalastonsa.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Miksi lokit karttavat ahventen mätipusseja, vaikka muut perkeet menevät kuin kuumille kiville? Onko niissä jotain myrkyllistä tai pahalle maistuvaa? Mätipussit eivät tunnu kelpaavan merenpohjalla liikkuvien olioidenkaan ruuaksi, koska rantaveteen heitetyt pussit jäävät pitkiksi ajoiksi lillumaan pohjalle.
Onko lounaissaariston ahvenpopulaatiossa huomattavasti enemmän naaraita kuin koiraita? Olen vuosittain saanut satoja ahvenia verkoilla toukokuun puolivälin ja juhannuksen välillä, ja niistä noin 90 prosenttia on ollut naaraita, joko mätipussillisia tai jo mätinsä laskeneita.
Iät ja ajat on ennustettu keväällä tulevan kesän sademääriä ahvenen selkäruodossa olevan mustan määrästä ja useimmiten aivan oikeaan osuen. Mistä ahven tietää tämän?
