Jäätikköjoessa pyöristynyt kivipallo on löytynyt 11 800–11 600 vuotta sitten mannerjäätikön reunaan kerrostuneen toisen Salpausselän etumaastosta. Todennäköisesti lohkare päätyi löytöpaikalleen jo noin 12 000 vuotta sitten. Satakiloisen järkäleen kuljetukseen riittää runsaan viiden metrin sekuntinopeudella etenevä virtaus. Jäätikköjokiympäristössä nopeudet voivat olla moninkertaisia. Alppien jäätikköjokien nieluista on mitattu jopa 50 metrin sekuntinopeuksia.

Jään alla paineenalaisena virtaava vesi kovertaa kallioon hiidenkirnuja kuljettamansa kiviaineksen ja kavitaation avulla. Kavitaatiolla tarkoitetaan veteen paineminimeissä syntyviä kaasukuplia, jotka luhistuvat seuraavassa hetkessä kasaan aiheuttaen ympäristöön paineaaltoja. Ne murentavat hitaasti lähellä olevia kivipintoja. Sama fysikaalinen ilmiö voi kuluttaa laivojen potkurit ja voimalaitosten turbiinisiivet rosoisiksi. Hiidenkirnujen seinämissä näkyy sisään syöksyneen veden kulkua osoittavia spiraalimaisia kouruja. Kirnun keskellä vallinnut pystyvirtaus poisti pohjapyörteessä pienentyneet jauhinkivet ja kulumistuotteet.

Kiven löytöpaikan luoteispuolelta Sammatin alueelta tunnetaan useita hiidenkirnuja. Eräät matalat, vatimaiset kirnut ovat jääneet kehityksen alkuvaiheeseen. Muutamat sijaitsevat kalliotornissa tai kalliokohouman suojapuolella ja ovat toispuolisia siten, että onkalosta on kehittynyt vain puolikas. Jonkin tällaisen pyörteissä kivipallo on ehkä kieppunut. Toisaalta jäätikköjokikuljetus pyöristää lohkareen ilman kirnuakin. Itse asiassa kirnuista löydetyt jauhinkivet ovat kuvan kiveä sileämpiä. Niiden pinta on kuin mattakiillotettu.

Kivilajin tunnistus valokuvasta on epävarmaa. Todennäköisin vaihtoehto on graniitti, jonka tasalaatuisuus ja kuutiomainen rakoilutapa tuottavat pallomuodon lähtökohdaksi sopivia aihioita. Myös alueen harjuissa satunnaisesti esiintyvät hiekkakivet pyöristyvät helposti.

Harjukivien kulkeutumismatka on harvoin enemmän kuin 5–8 kilometriä. Alueen harjujen kulkusuunta on luoteesta kaakkoon. Lohkareen luonteva lähtöpaikka on joku Sammatin luoteispuolen graniittimäki. Ja aika? ”Luonnon myllyt” ovat tehokkaampia kuin kullankaivajien puroihin rakentamat siipiratasmyllyt, joissa Lapin korukivet kiillottuvat myyntikuntoon muutamassa kuukaudessa.

Kivipallon asema hiekan keskellä jättää sijaa tulkinnoille. Vaikka löytöpaikalla ei ole näkyvää harjujaksoa, sellainen voi olla alueelle tyypillisesti piilossa myöhemmin kerrostuneen saven ja rantahiekan alla. Ellei lohkareen altakaan löytynyt karkeampaa ainesta, kivipallo saattoi pudota sulavasta jääseinämästä hiipuvan virtauksen kerrostamalle hiekkapatjalle. Veden syvyys oli jäätikön äärellä yli sata metriä, joten myös jäälauttakuljetus on mahdollista. Asian varmistaminen edellyttäisi löytöpaikan kerrosjärjestyksen ja rakenteiden tulkintaa. Selitykseen jää siis aukkoja, jotka antavat tilaa saunaterassin tunnelmaan erottamattomasti kuuluville sinisille ajatuksille.

Haluatko lukea koko jutun?

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

TILAA NYT!

🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä
Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia.

🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme
Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon. 

🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä.
Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.

📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!

Lehti + Digitilaus sisältää

• 10 painetun lehden numeroa vuodessa.
• lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
• vain verkossa julkaistavat jutut.
• näköislehden.
• arkiston vuodesta 1941.

Valitse Lehti+Digi

Digitilaus sisältää

• lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
• vain verkossa julkaistavat jutut.
• näköislehden.
• arkiston vuodesta 1941.

Valitse Digi