Suruvaippa on suurimpia päiväperhosiamme. Etsimme havaintoja suruvaipasta, lähetä havaintosi meille!
Kuva: Pentti Johansson / Prolk
Teksti: Johanna Mehtola
Aikuisena talvehtivat suruvaipat ovat oikoneet siipensä jo lentokuntoon. Ne viettävät talvensa maassa karikkeessa tai jonkin rakennelman kuten vajan tai puupinon suojassa. Huhtikuussa, kun aurinko alkaa lämmittää, tämän tummaviittaisen kookkaan perhosen voi nähdä koivun rungolla nauttimassa mahlaa tai pajun kukassa imemässä mettä.
Suruvaippa on suurimpia päiväperhosiamme ja sen siipien kärkiväli vaihtelee 5–7,5 sentin välillä. Perhosen iän tunnistaa siipien reunoja kiertävästä vaaleasta raidasta. Syksyn nuorilla, äskettäin kuoriutuneilla perhosilla se on voinkeltainen, mutta vanhemmilla jo talvehtineilla yksilöillä valkoiseksi haalistunut. Suruvaippoja lentelee koko maassa, mutta pohjoisessa laji on harvinaisempi.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Asutuksen läheisyydestä tavatuista liito-oravareviireistä kannattaa ilmoittaa ympäristöviranomaiselle. Helsingin Munkkivuoresta löytyneen liito-oravareviirin lisäksi liito-oravia on havaittu viime vuosina myös Keskuspuistossa.