Äitienpäivänä katselin, kuinka neljä oravaa kisaili koivussa. Rauhoituttuaan ne pällistelivät aikansa ison pöntön katolla, ja sitten kaikki neljä oravaa katosivat samaan pönttöön. Ainakaan puoleen tuntiin kukaan ei sieltä tullut pois. Mitä siellä tapahtui, äitienpäiväjuhlatko?
Kuva: Harju / ikkunasuomenluontoon.fi
Teksti: Ilkka Koivisto
Äitienpäivänä katselin, kuinka neljä oravaa kisaili koivussa. Rauhoituttuaan ne pällistelivät aikansa ison pöntön katolla, ja sitten kaikki neljä oravaa katosivat samaan pönttöön. Ainakaan puoleen tuntiin kukaan ei sieltä tullut pois. Mitä siellä tapahtui, äitienpäiväjuhlatko?
Juuri samoihin aikoihin seurailin täsmälleen samanlaisia ”äitienpäiväjuhlia”. Orava teki pesänsä pihapönttöön ja siirsi poikasensa toiseen pönttöön, kun nämä olivat puolikasvuisia. Kun poikaset varttuivat, ne alkoivat ensin kurkistella lentoaukosta ja uskalsivat vähitellen käydä myös pöntön katolla.
Sieltä ne opettelivat kiipeilemistä pesäpuunsa, varsin liukaskuorisen haavan, runkoa pitkin ylös ja alas.
Touhua tauotta niiden elämä ei kuitenkaan ollut. Elämän perustaitojen harjoittelu on oravalapselle rankkaa. Sen täytyy pitää pitkiä lepotaukoja ja palata pesään ”tutimaan”. Saman perheen lasten leikki ja lepo vuorottelevat samassa tahdissa.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Helmikuussa 2000 huomasimme vaimoni kanssa, että orava jyrsi pihlajan kuorta. Onko tämä yleistä? Johtuuko se huonosta käpyvuodesta. Vai onko pihlajankuori oravalle lääkettä? En ole aiemmin moista havainnut. Jyrsityt oksat hohtivat valkoisina.
Yllätyimme kovasti heinäkuisella Lapin-vaelluksella tavatessamme oravan Ounastunturin Pyhäkeron huipulla, 711 metriä merenpinnan yläpuolella. Miksi orava oli kavunnut näin korkealle puurajan yläpuolelle? Oliko se kenties kesän poikanen, joka oli lähtenyt etsimään reviiriä?
Eläimillä on keinonsa selvitä Pohjolan talvioloista. Osa rakentaa pesän ja kotiutuu, toiset viettävät kulkurin elämää ja saalistavat. Mitä orava on keksinyt pakkasten varalle?
Oravat tekevät meillä pesänsä yläkaton eristeisiin. Vaikka kuinka verkottaa kaikki mahdolliset kulkutiet, ne löytävät aina jonkin raon tai sitten jyrsivät sen. Onko ongelmaan hyvää ratkaisua?