Lähikaupat ovat taas trendi. Aukioloaikojen pidentäminen saattaa entisestään lisätä niiden suosiota.
Kaupan ylisuuri yksikkökoko palvelee kauppiasta, ei kuluttajaa. Tuotteiden jakelu- ja kuljetuskustannuksista osa on siirretty kuluttajille, jotka kantavat ostokset kotiinsa – autollaan.
Hypermarkettien pitkät hyllyt pursuavat moninkertaisesti pakattuja tuotteita. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Teksti: Heikki Vasamies
Kun olin pieni, kävin isän kanssa usein Etelä-Hämeessä pienessä kyläkaupassa. Kil-kil-kaupaksi sitä sanottiin, koska ulko-oven päällä oli pieni katos ja sen vieressä tiuku, joka kilisi iloisesti kun kauppaan astui sisään.
Sisällä arvokkaasti pukeutunut rouva sipsutti takahuoneesta myyntitiskille. Alkoi kaupanteko.
”Hyvää päivää. Tulin hakemaan ruisleipää”, isä aloitti. ”Sitä ei juuri nyt ole, mutta meillä olisi erinomaisia korppuja.” ”Tarvitsisin myös porkkanoita”, isä jatkoi. ”Ne ovat nyt loppu, mutta tässä olisi juuri maasta nostettuja perunoita”, rouva jatkoi myyntipuheitaan.
Niin sitä lähdettiin, vähän hämmentyneinä, korppujen ja perunoiden kanssa. Päivän ruokalista piti miettiä uudelleen.
Nyt, melkein viisi vuosikymmentä myöhemmin, ajelehdin muiden työmatkalaisten kanssa ison marketin hyllyväleissä. Olo tuntuu kiireiseltä, ilman syytä. Ehkä kiireen tuntu tarttuu sadoista muista arkiaskareitaan toimittavista.
Ostoslistani on lyhyt. Paprikaa, paahtoleipää, maitoa ja vessapaperia. Neljän tuotteen keräämiseksi kävelen kaupassa lähes puoli kilometriä.
Liikuntahan on hyvästä, ei siinä mitään. Mutta ne loputtomat moninkertaisesti pakattuja tuotteita pursuavat tiskit ja hyllyt jotka tuntuvat kaatuvan päälle kun sukkuloi niiden välissä. Mietityttää kuka kaikki ne tuotteet ostaa? Varmaan joku ostaa, koska muuten niitä ei olisi tarjolla.
Kil-kil-kauppa ja jättimarket ovat kuluttamisen ääripäät. Kultainen keskitie voisi tässäkin olla paras. Lähikaupat ovatkin taas trendi. Aukioloaikojen pidentäminen saattaa entisestään lisätä niiden suosiota.
Kaupan ylisuuri yksikkökoko palvelee kauppiasta, ei kuluttajaa. Tuotteiden jakelu- ja kuljetuskustannuksista osa on siirretty kuluttajille, jotka kantavat ostokset kotiinsa – autollaan.
Ylisuuret tilat suorastaan vaativat ylisuuren valikoiman. Pitkälle jalostettujen turhuustuotteiden myötä syntyy kasapäin pakkausjätettä, hävikkiruokaa ja jopa terveysongelmia.
Ihmisen kokoinen lähikauppa on ihanneratkaisu. Pieniin tiloihin mahtuu vain tarpeellinen, kävely tai pyöräily kotoa kauppaan tarjoaa liikuntaa ilman autoilun päästöjä, eikä kylmäketjun katkeaminenkaan uhkaa lyhyellä matkalla. Lähikaupassa myös lasten ja vanhusten on helpompi suoriutua ostoksistaan.
Mutta täytyy tunnustaa, että kaipaan Kil-kil kauppaa. Ne korput olivat hyviä…
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Luin joulunpyhinä Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoiden kirjoittamaa kirjaa Hyvän sään aikana. Toimittaja Hanna Nikkasen ohjauksessa syntynyt teos oli hidasta luettavaa, sillä joka luvun jälkeen piti pysähtyä pitkäksi toviksi pohtimaan lukemaansa.
Eläinten tekemisiä havainnoidessa tulee tulkinnat helposti tehtyä ihmiselämän kokemusten pohjalta. Eihän inhimillistäminen mikään synti ole, mutta jos se johtaa väärään tulkintaan otuksen aikeista tai elämäntavoista, se on arvelluttavaa.
Vuoden 2017 turhake paljastetaan tässä lehdessä. Loputtoman pitkä turhake-ehdokkaiden lista nosti taas esille kysymyksen hupenevien luonnonvarojen järkevästä ja kestävästä käytöstä. Kuka päättää, mihin raaka-aineita käytetään?
Kun lihaisien buffettien ja juhlaillallisten äärellä elänyt tasavallan presidentti twiittaa syövänsä lihaa vain kerran viikossa, silloin tietää, että suomalainen ruokakulttuuri on muutoksessa.