Päätoimittaja Heikki Vasamiehen mielestä kalastusjärjestöjen ja ammattikalastajien kannattaisi ryhtyä vaatimaan alamittoja petokalojen pyyntiko'oille ja näin ajamaan omaa etuaan.
Kuhat pyydetään liian pieninä. Kuva: Pekka Tuuri
Teksti: Heikki Vasamies
Itämeri on alkanut elpyä. Hyviä merkkejä on näkyvissä monin paikoin. Yhdyskuntien ja teollisuuden ravinnepäästöjä on saatu kuriin. Suomenlahden vesi on kirkastunut, näkösyvyys kasvanut ja rakkolevä palannut rantavesiin. Suolapulsseja tarvittaisiin lisää helpottamaan syvänteiden heikkoa happitilannetta. Peltojen kipsikäsittelystä odotetaan apua maatalouden fosforipäästöjen vähentämiseen.
Kun vielä saataisiin kalakannat kuntoon ja lisää isoja petokaloja pitämään särkikalakantoja tasapainossa! Kalastuksen sääntely on puhuttanut Suomessa monella suunnalla. Turskan ja kuhan kohdalla puhutaan samasta asiasta: lisääntymisen ja elinvoimaisten kantojen turvaamisesta. Kalat pyydetään liian pieninä, ja isoimpia yksilöitä ei malteta laskea takaisin mereen lisääntymään ja tervehdyttämään kalakantaa.
Tutkijoiden esittämät pyyntikokosuositukset lobataan kumoon, vaikka juuri niiden kautta ammattikalastuksenkin toimintaedellytykset paranisivat. Kuha pyydetään neljäsataagrammaisena, ja samaan aikaan ihmetellään miksi merenlahdilta nousee vain särkeä ja lahnaa. Suolapulssien jälkeen turskakin saattaisi palata Suomen rannikoille, jos sitä ei Itämeren eteläosissa kalastettaisi liian tehokkaasti ja alaikäisenä.
Kalastusjärjestöille ja ammattikalastajille täytyykin heittää vinkiksi: alkakaa ihmeessä ajaa omia etujanne ja ryhtykää vaatimaan esimerkiksi kuhan pyyntikokoon tutkijoiden esittämiä ala- ja ylämittoja. Liian voimakas ja liian pieniin petokaloihin kohdistunut kalastus johtaa kalaston rakenteen vääristymiseen. Pienisilmäisillä verkoilla kalastuksen seurauksena perinnöllisesti nopeakasvuisimmat kalat pyydetään pois ennen kuin ne ovat ehtineet lisääntyä.
Tämä jalostaa kalakantaa väärään suuntaan. Saaristomerellä tämän tutkijoiden varoittaman muutoksen on jo osoitettu tapahtuneen. Jos kuhakannan perimä pääsee laajalti muuttumaan, vahinko ei enää ole helposti korjattavissa. Nyt siihen vielä voisi vaikuttaa.
Tutkijoiden esittämä 45 sentin alamitta takaisi sen, että myös nopeakasvuisimmat kuhat ehtisivät kutemaan ainakin kerran ennen saaliiksi joutumistaan, ja isompien yli 70-senttisten kalojen vapauttaminen varmistaisi kalakannan perimän monimuotoisuuden säilymisen. Ruotsin Hjälmaren-järvellä kuhan alamitta nostettiin 40:stä 45:een senttiin ja verkon alinta silmäkokoa 50 millimetristä 60:een vuonna 2001. Tämän seurauksena aiempien vuosien keskisaalis, 59 tonnia, lähes kolminkertaistui 153 tonniin vuosina 2001–2007. Kuhien keskikoko saaliissa nousi puoleentoista kiloon. Nyt ruotsalaiset ammattikalastajat ovat jo ehdottaneet alamitan nostoa 50 senttiin.
On outoa että Suomessa alamittojen nostoa vastustavat juuri ammattikalastajat ja heidän etujärjestönsä, vaikka kalastajat itse hyötyisivät eniten kalakantojen vahvistumisesta pitkällä aikavälillä.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Sed quia consequuntur magni dolores eos qui ratione voluptatem sequi nesciunt. Sed quia consequuntur magni dolores eos qui ratione voluptatem sequi nesciunt.
Nodularia spumigena on yksi Itämeren sinilevälauttojen valtalajeista. Se tuottaa nodulariini-nimistä myrkkyä, joka vaurioittaa maksaa, joten kaikenlaista altistumista on syytä välttää.
Korvameduusat valtaavat Suomenlahden ja Saaristomeren loppukesällä. Ne tainnuttavat saaliinsa pyyntilonkeroidensa polttiaissoluilla, mutta ihmisen ihoa niillä ei läpäise.
