Pähkinähakkeja lintulaudalla

Olen seurannut 15 vuoden ajan Inkoossa pähkinähakkeja. Talvisin ne käyvät päivittäin syömässä lintulaudallamme. Ne muistuttavat kraakkumalla kuusen latvasta heti, kun pähkinät ovat lopussa. Kesäksi ne katoavat metsiin, mutta ilmoittelevat itsestänsä. Määrä on kasvanut tasaisesti. Kuinka yleisiä ne ovat Suomessa?

Pähkinähakki on paikkalintu Lounais-Suomessa pähkinäpensaan levinneisyysalueella ja etelärannikolla itään Sipooseen saakka. Ahvenanmaalla se lienee kaikkein yleisin. Lisäksi hakkeja elää Tampereen seudulla, mutta ilmeisesti se puuttuu edelleen Etelä-Hämeestä. Pähkinöiden lisäksi hakki syö kuusen siemeniä ja kaikenlaista muutakin muiden varislintujen tapaan.

Itäinen pähkinähakin alalaji vaeltaa joinakin syksyinä Siperian suunnasta, jolloin lintuja voi nähdä koko maassa. Itäiset hakit ovat ohutnokkaisempia. Ne elävät sembramännyn siemenillä. Täälläkin ne hakeutuvat sembramäntyjen tai makedonianmäntyjen siemeniä kaivelemaan puiden isoista kävyistä. Itäistä alalajia lienevät Punkaharjun ja muutaman Pohjanmaan paikkakunnan pysyvät esiintymät. Muuallekin saattaa ilmaantua pähkinähakkeja pesimään lähinnä itäisten vaellusten jälkeen.

Minulla oli onni löytää pesiviä pähkinähakkeja Karjalohjalta 1950- ja 1960-lukujen taitteessa. Se oli yllätys, sillä siihen mennessä lajin uskottiin pesivän vain saaristossa. Sen jälkeen Veikko Tarsa Lohjalta rengasti monien vuosien varrella pähkinähakkeja Länsi-Uudellamaalla juuri ruokintapaikoilta. Hän sai yllättävän suuria määriä kiinni ja paljasti jakkeja olevan paljon enemmän kuin oli kuviteltu. Rengastukset osoittivat, että muutamat hakit elivät Länsi-Uudellamaalla yli 15 vuoden ikäisiksi.

Toisen yllätyksen koin, kun rengastin pähkinähakkeja syksyllä 1968 tähän mennessä suurimman massavaelluksen aikana Lågskärin lintuasemalla Ahvenanmaalla. Linnut olivat itäistä alalajia, pihkalle tuoksuvia, aivan pelottomia otuksia. Jo saman syksyn aikana rengastamiani pähkinähakkeja löytyi kaukaa idästä Venäjältä ja Siperiasta saakka ­tuhansien kilometrien päästä. Siihen saakka oli kuviteltu, etteivät idästä tulevat linnut enää palaa lähtöalueilleen.

Nämä havainnot antoivat aiheen pohtia lintujen massavaellusten biologista merkitystä yleisemminkin.

Pähkinähakki tottuu lintulautoihin ja hyödyntää niitä. Kannan kasvu johtuu talviruokinnasta ja pähkinäsatojen runsastumisesta, jota puolestaan edesauttaa ilmaston muuttuminen pähkinäpensaalle suotuisammaksi. Talvella hakkeja on joskus iso joukko tutuilla lintulaudoilla mutta naapureissa ei välttämättä yhtään ainoata.

Pähkinähakki valtaa reviirinsä kevättalvella ja aloittaa pesinnän jo keväällä maahan varastoimiensa pähkinöiden ja tai lintulautojen antimien turvin. Hyvämuistisena varislintuna hakki löytää varastonsa myös lumen alta. Kaikkia kätköjään se ei välttämättä tarvitse, ja näin hakit tulevat istuttaneeksi uusia pähkinäpensaita – Siperiassa sembramäntyjä.

Haluatko lukea koko jutun?

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

TILAA NYT!

🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä
Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia.

🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme
Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon. 

🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä.
Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.

📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!

Lehti + Digitilaus sisältää

• 10 painetun lehden numeroa vuodessa.
• lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
• vain verkossa julkaistavat jutut.
• näköislehden.
• arkiston vuodesta 1941.

Valitse Lehti+Digi

Digitilaus sisältää

• lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
• vain verkossa julkaistavat jutut.
• näköislehden.
• arkiston vuodesta 1941.

Valitse Digi