Sarja päättyy lukuvinkillä, Samuli Paulaharjun teoksella Tunturien yöpuolta, jonka tarinoissa yhdistyvät upea luonnonkuvaus, kansanperinne ja tunturiseudun oma kieli.
Kuva: Johanna Mehtola
Teksti: Jorma Laurila
Päätän minisarjani vistottavalla lukuvinkillä, Samuli Paulaharjun teoksella Tunturien yöpuolta (1934). Tarinoissa maahisten, kuolleiden noitien, meriraukkojen ja haavruuvien kanssa kamppailevat päiväpuolen ihmiset. Niissä yhdistyvät upea luonnonkuvaus, kansanperinne ja tunturiseudun oma kieli.
”Paksujalka on aralla luonnolla. Öinen autio tunturimaa on kovin kolkko ajella yksinäisen miehen. Taivaanvalkeatkin kun vielä kovin oudosti lieputtavat ja sähisevät.”
Kyydissä on kamala vainaja, väkevä Stuorra-Jouni, lovinoita, ”johon koko Lapinmaa on katsonut peläten ja kauhtuen”.
Kolona seurana ajomiehellä ovat vain rauhattomat varjot.
”Kuvahaisetkin häiläävät ja hyppivät kuin levottomat henget. Kuin ärsytellen ne väliin jättäytyvät taakse ja sitten taas äkkiä suhahtavat edelle, taikka keikutellen nulkkaavat rinnalla… ja jo taas heittäytyvät ahkion alle piiloon tai sukeltavat hankeen…”
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.