Pian alkaa pohjoisessa taas retkeilykausi: me tyhjänkulkijat pääsemme huiputtamaan tuntureita, ja kun väsyttää otetaan sopiva asento, taukopaikka, ja tulistellaan. Jos lähistöllä on vielä kaltio, lähde, saadaan hyvät kahvivedet.
Kun retkeilee tarpeeksi, maastosilmä kehittyy. Lapissa pitempi reitti on usein helpompi. Vaivaiskoivua puskeva, kompastuttava jänkä kannattaa kiertää, sitä suuremmalla syyllä, jos seassa on pounuja, pieniä kumpareita. Jos reitin varrelle sattuu suo, jolla on palsoja, jääsydämisiä kumpuja, kannattaa pysähtyä. Palsasuot ovat hyviä lintupaikkoja.
Paljakalla, avotunturissa, meno on joutuisaa, kunhan ei kohdalle osu rakka, louhuinen kivikko. Onneksi ylhäällä ei yleensä kovin pahasti vaivaa räkkä, verenimijöiden viheliäinen armeija. Sen tietävät porotkin.
Myös skaidi, vesistöjen välinen selänne, on usein hyvä kulkea. Taival on taas kahden joen välinen kannas, josta veneet aikoinaan vedettiin yli. Tällainen on esimerkiksi kolmen kilometrin historiallinen Sotataival Kemijoen lähteiltä Sotajoelle, josta pääsi Nuortille ja edelleen Jäämerelle.
🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia. 🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon.
🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä. Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.
📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!
Lehti + Digitilaus sisältää
10 painetun lehden numeroa vuodessa.
lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
Sarja päättyy lukuvinkillä, Samuli Paulaharjun teoksella Tunturien yöpuolta, jonka tarinoissa yhdistyvät upea luonnonkuvaus, kansanperinne ja tunturiseudun oma kieli.
