Huhti–toukokuussa järvien ja lampareiden pohjamudissa, lähteissä ja jopa vanhoissa kaivoissa talvehtineet sammakot kiirehtivät kutupaikoilleen. Sellaisiksi kelpaavat monenlaiset rannat, ojat ja lammikot, joissa innokkaimmat kurnuttavat jopa keskellä päivää. Suojaisissa ojissa ja lammikoissa kutu ja nuijapäät ovat turvassa kalojen saalistukselta. Toisaalta vaarana on lammikoiden kuivuminen tai ravinnon loppuminen. Ruuan saatavuus vaikuttaa nuoruusvaiheiden kehitysvauhtiin, mutta keskimäärin kymmenen viikon kuluttua pikkusammakot siirtyvät vedestä kosteisiin maaympäristöihin, rannoille ja soille.

Haluatko lukea koko jutun?

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

TILAA NYT!

🌍 Luotettavaa ja tutkittua tietoa luonnosta ja ympäristöstä
Palkittua ja asiantuntevaa luontojournalismia.

🔓 Tilaajana opit tuntemaan luontoa ja eri lajeja ja saat syvällistä tietoa muuttuvasta ympäristöstämme
Tilaukseen sisältyy rajaton pääsy digiarkistoon. 

🌿 Tilaamalla Suomen Luonnon tuet luonnonsuojelutyötä.
Tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön.

📌 Tilaa nyt – ensimmäinen kuukausi vain 1 €!

Lehti + Digitilaus sisältää

• 10 painetun lehden numeroa vuodessa.
• lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
• vain verkossa julkaistavat jutut.
• näköislehden.
• arkiston vuodesta 1941.

Valitse Lehti+Digi

Digitilaus sisältää

• lehtiartikkelit lisämateriaaleineen (videoita, ääniä, lisäkuvia) helposti verkossa luettavassa muodossa.
• vain verkossa julkaistavat jutut.
• näköislehden.
• arkiston vuodesta 1941.

Valitse Digi